Kääntäminen on ollut mielessä viime aikoina. Luen uudestaan McKillipin Ombria in Shadow -kirjaa, josta aikanaan taisin valittaa, että siitä jäi harmittavan hämmentynyt kuva. Uudestaan lukeminenhan ei nyt sinänsä ole sitä, mitä pitäisi, mutta tässä tapauksessa halusin katsoa, josko sillä selviäisi lisää - ja yrittää omaksua edes vähän McKillipin lamaannuttavan taitavaa sanankäyttöä. Tai edes painaa mieleen, miten se tehdään, vaikka itse en yltäisi sen alkeisiinkaan. McKillip heittelee aivan nerokkaita ja äärimmäisen taloudellisia metaforia - säästeliäästi, aina vain yhden kerrallaan. Ja sitten myöhemmin taas yhden, joka pysäyttää aivan yhtä lailla hymähtelemään ja pyörittämään päätä epäuskoisesti. Että joku osaa.

Ja nyt sitten tekisi mieli katsastaa, miten hyvin kirjan suomentaja on mahtanut onnistua. En edes tiedä, kuka se on. Saas nähdä; sitä on niin helppoa olla viisas sivusta, kun ei itse tehnyt sitä työtä.

P.S. Tätähän-En-Kirjoita ei yhäkään tee helpoksi suuren siirroksen jälkisäätöä. Tartuin siis kerrankin viisaasti ja proaktiivisesti ongelmaan toisesta päästä ja näin lopultakin sen vaivan, että jaoin koko mammutin helpommin pureskeltaviin kappaleisiin. Se sopii minulle erityisen hyvin, koska silloin, kun suuren inspiraation inferno ei ole päällä, saan parhaiten aikaan yhtään mitään, kun teen noin seitsemää pientä asiaa yhtä aikaa. Tai vuorotellen, miten sen nyt ottaa - pari lausetta sinne ja sitten taas kappale tänne. Se on itse asiassa ainoa tapa, millä saatan edetä, kun jokin alkaa junnata.