Omalääkäri - joka sentään ei ole tavannut minua kahteen vuoteen - vei täydet pisteet kotiin.

Tämän aamun 15 minuutin pika-ajassa puhuin kuin se muinainen kestokiehuva papupata, mutta muistin myös huomauttaa, että todella menee huonosti, olen vain miettinyt parinkin ystävän tuella tarkasti, mitä on saatava sanotuksi ja pyydetyksi. Tuloksena uusi Cymbalta-resepti, saman tien kouraan näytepaketit pariksi kuukaudeksi(!!), nukahtamislääkeresepti (stressi-iltojen pakottamiseksi ruotuun, jotta aamut eivät sitten mene pilalle, kun ei liian vähästä unesta kykene nousemaan), lähete terveyskeskuksen omalle psykiatriselle sairaanhoitajalle toivomaani dynaamista ajatustenmuuttamisapua ja elämänhallintatukea varten (koska hän piti sitä nopeampana ja parempana tarpeisiini kuin jonotusta poliklinikan tylsälle psykiatrille) sekä lähete fysioterapiaan selkäjumppaan. Kaikki tarpeellinen siis!

Joskus siis asiat voivat korjaantua ihan niinkin paljon, että se tuntuu!

Se, mihin asti tämä sitten johtaa, jää toki nähtäväksi.

UPDATE: Se psykiatrinen sairaanhoitaja kuulosti tiukalta ja penseältä ja sanoi epäilevänsä, onko hän oikea henkilö ja onko heillä tarjota tarpeeksi, mutta antoi nyt sitten ajan kahden viikon päähän.