Täydellistä. Sitten kun on jo niin paniikissa, että lähetteen kohtalon perään soittaminen on pienempi kauhu, ei poikkeuksellisesti varauspuhelinaikaa ole.

Siihen nöyrtyminen, että osaa sanoa kaikkeen vain Ehkä ja Sillä varauksella, ei näköjään riittänyt. Piti nöyrtyä lopullisesti ja peruuttaa kaikki sosiaalinen toistaiseksi.

En enää tiedä mistään mitään.

(Tarkennus: siis sosiaalisuus suuremmissa ryhmissä ja etäisempien tuttujen kesken. Ystävien seuraa sen sijaan tarvitsen juuri nyt todella, todella kipeästi, mutta en kykene edes pyytämään, koska se on taas sitä, että minä tarvitsen, minä vaadin, antaminen menee minun suuntaani eikä taaskaan toisin päin.)