...Ja taas sitä ollaan tässä samassa pisteessä.

Siinä, josta alemmas ei voi mennä ja silti mittaa kerta kerralla pitemmälle, venyttää aina vain kauemmas, aina vain ahtaampaan pimeään.

Naurettavaa ja käsittämätöntä, ettei koskaan voi muuta kuin odottaa, että jokin säikäyttäisi vielä entistä pahemmin, jotta voisi uskaltaa elää. Kirjaimellisesti - kun tarpeeksi rajoille mennään.