LISÄTTY: Hyvä perusselostus siitä, mitä on etuoikeus ja miksi etuoikeutetut eivät näe sitä: Etuoikeuden käsite syrjinnän vastaisessa keskustelussa. Suosittelen sitä pohjaksi kaikille teille, jotka ette mielestänne osallistu mihinkään syrjintään.

On hätkähdyttävää ja järkyttävää törmätä omassa tuttavapiirissään epäoikeudenmukaisuuksien kieltämiseen ja puolusteluun. Ei siitä pitäisi yllättyä: juurihan on oppinut toisten väittelyitä seuratessa, että noin yleisesti avarakatseiset ihmiset reagoivat terävimmin tilanteissa, joissa he joutuvat vastakkain omien ennakkoluulojensa kanssa - heillä kun niitä ei muka ole. Valitettavasti vain kukaan meistä ei voi olla täysin vapaa kivettyneistä valtarakenteista, ja on paljon tyylikkäämpää myöntää oma epäsuorakin osuutensa niissä kuin alkaa puolustella, että koska itse ei koe osallistuvansa niihin, ne eivät ole tottakaan.

Jos et itse ole kyseessä olevan epäoikeudenmukaisuuden uhripuolella, et voi tietää sen todellisuutta ja on hyvin todennäköistä, että päädyt vähättelemään uhrien kokemusta, joten kannattaa ennemmin vaieta.

Jos et itse koe osallistuvasi kyseisen epäoikeudenmukaisuuden toteutumiseen, ei sinulla ole mitään puolusteltavaa, joten taaskin kannattaa vaieta.

Ja jos vielä kerrankin kuulen sen naurettavan väitteen, että naisethan harjoittavat enemmän henkistä väkivaltaa ja että se on sitten yhtä paha kuin fyysinen väkivalta, niin... Ensinnäkin mitä termin takana todella on? Ei se ole toisen solvaamista ja suoraa alentamista, vaan yleensä se on sitä, että nainen kykenee analysoimaan suhdetta ja molempien motiiveja paremmin - se on taito, eikä taidoista ole mitään syytä syyllistää! Toki siitä voi ottaa sen opin koko yhteiskuntaan, että miehetkin tulisi opettaa lapsesta asti paremmin arvioimaan ja käsittelemään omia ja toisten tunteita, mutta itsessään se taito ei ole hyökkäys eikä pahuutta, ja jos mies tuntee siitä omaa huonommuuttaan, se ei todellakaan oikeuta turvautumaan väkivaltaan sen paremmin kuin se, että nainen ansaitsee vähemmän, oikeuttaisi hänet turvautumaan väkivaltaan! Suora toisen vähättely, solvaaminen ja sanallinen alistaminen on henkistä väkivaltaa, ja sitä miehet tekevät aivan yhtä lailla (huomaa, etten sano, etteivät naiset tekisi sitä ollenkaan, vaan että sitä tekevät myös miehet - ja minun kokemukseni mukaan enemmänkin). Ne miehet, jotka sitten päätyvät myös lyömään.

Ai niin, ja se, että minun kokemukseni kielletään "subjektiivisena", koska se on todella tapahtunut, on aivan käsittämätöntä pseudorationalistista roskaa. Todella tapahtunut on todella tapahtunut: se ei ole kertomuksista tiivistettyä, olosuhteet ja vakavuusasteet poispudottanutta pikaotsikointia, jonka faktuaalisuusarvosta on mahdotonta sanoa mitään.

P.S. En aio väitellä tästä asiasta omassa turvapaikassani. Ja muistutan vielä kerran: jos et koe itse olevasi vääryyden tekijä, ei sinulla ole puolusteltavaakaan.

P.P.S. Syy siihen, miksi en aio väitellä, on se, että voin pahoin ja itken pelkästä uskaltautumisesta erimielisyyteen. En minä uskalla väitellä, en minä tahdo että minua pidetään väärässä olevana ja pahana ja tyhmänä, en edes vaikka toiset osapuolet ovat vain harrastajatuttavia eivätkä lähiystäviä. En väitä, että tämä on jotenkin sankarillista - minä olen arka pelkuri - vaan haluan vain sanoa, että tämä on minulle aivan liian vaikeaa, että voisin kestää siitä kinaamista.