Tiedättekö: joskus minäkin tiedän mistä puhun ja olen ihan vakaasti itsekin sitä mieltä. Että en ainoastaan ole oikeassa, vaan minulla on riittävästi kokemukseen pohjaavia perusteita sanoa se ja neuvoa sen pohjalta.

Mutta eipä kai neuvoja koskaan pitäisi antaa muuten kuin silloin, kun niitä suoraan ja täsmällisesti kysytään. Kai minä itsekin olen ollut aivan raivostuttava aina, jos on yritetty neuvoa - ovat ne neuvojatkin varmaan uskoneet omaavansa riittävästi yhteistä kokemuspohjaa kanssani, niin että neuvoilla on relevanssia, eivätkä vain ole voineet kuvitella, ettei niin välttämättä ole. Joskus on, ja silti voi haluta vängätä vastaan ihan vain siksi, että ottaa neuvot väkisinkin kritiikkinä, vaikka neuvoja kuinka uskoisi tehneensä selväksi, että painii itse ihan samojen ongelmien kanssa.

Vaan mitäpä sitä sitten pitäisi tehdä, jos on vakaasti sitä mieltä, että olisi hyödyllisempääkin sanottavaa kuin päähäntaputus? Eri asia, jos toinen on erikseen sanonut, että nyt ei tahdo muuta kuin sitä päähäntaputusta. Mutta jos ei ole?

Ja minä kun luulin osaavani näitä ihmisjuttuja jo (se sanoo, naksauttaa nokkaansa ja pistää päänsä siiven alle ihan vain saadakseen tauon omasta turhautumisestaan).