Sitrep: vaihtelevaa, etten jopa sanoisi sahalaitaa. Eilen sai rastin seinään kun pakotti itsensä tekemään sen kohteliaisuudet kiertämään pahan päivän varalle –meemin. Heti sen jälkeen huimasti alas: nyrpeä nurjamielisyys toisten juhlista ja itseviha siitä, ettei koskaan jaksa mitään eikä siten enää tule kutsutuksi mihinkään; kauhea pelko siitä, mitä ihmiset sanoisivat tai (vielä pahempaa) jättäisivät sanomatta vastauksissaan kehumeemiin. Sitten taas ylös, kun sain valmiiksi ja blogiin sen pohdiskelun kirjoittamisesta ja oman huonouden myytistä. Ja sitten taas liukusyöksyä, kun luin niitä kovin, kovin ihania kohteliaisuuksia.

Niin kauniita ja rohkaisevia kuin ne ovatkin - ällistyttäviä, nöyrryttäviäkin - nöyryys kasvaa eniten, kun huomaan kyllä, mitä ne kertovat minusta ystävällisyydessäänkin. Ja  uskokaa, että toivon jälleen kipeästi, että olisin toisenlainen. Että ensimmäiseksi ja eniten olisin hyvä, empaattinen ja auttava – se kun on oikeasti tärkeää. Ei se kauneus, vaikuttavuus tai harrastusprojektien tyylikkyys. Niistä seuraa ihailua (kevyehköä, kun harrasteluista kuitenkin on kyse; aitoa toki mutta ei syvää), monisanaisesta vouhkauksestani myötätuntoa. Mutta ihailu ja myötätunto eivät ole rakkautta ja luottamusta, vaikka sitä kuinka luulee niitä samoiksi tarvitessaan niin kovasti täytettä omaan vajauteensa. Rakkaus ja luottamus seuraavat siitä, että voi antaa ja auttaa.

On siis ravisteltava itseään ja palattava oikeasti siihen kysymykseen, miten käytännössä siirtyä kohta kohdalta enemmän antajaksi kuin ottajaksi. Sillä se on todellista arvoa.

Tunnen sentään aitoa iloa jokaisesta kerrasta, jolloin voin antaa kohteliaisuuden jollekulle toiselle. En ole niissä kovin nopea, koska haluan muotoilla jokaisen niin kuin todella tarkoitan – mutta se vain kertoo, että otan asian tosissani. Kaikilla ihmisilläni on minulle merkitystä.

Muualta kuin omasta navasta: Galactican kolmoskauden viimeisessä jaksossa Lee Adaman palopuhe kollektiivisen syyllisyyden työntämisestä sopivasti epämiellyttävän ihmisen niskoille oli loistava, viiltävä ja tosi – yleispätevän tosi, ei vain sarjan sisäisesti tosi. Haluan ottaa siitäkin enemmän oppia.