Tänään vuorossa epänapapäivitystä.

Pidin tästä Times Onlinen artikkelista, joka loi pikaisen vilkaisun maailmanloppujen suosioon tämänhetkisessä englanninkielisessä elokuvassa, etenkin ao. kohdasta.

"[Apokalypsianalyytikko Lawrence E. Joseph] argues that modern apocalyptic obsessions in Western culture are based on a profound, and often unspoken, personal guilt that each of us carries “It seems that we have this sneaking guilt that we cannot sustain this life we lead,” he says. “We’ve had it so good for so many years and in so many ways. We don’t want to lose all we have, but at the same time we don’t know if we merit keeping it.”

Läheisempi linkki: Johanna Korhosen erinomainen kolumni Väkivallan marinoimat. Tekisi mieli sanoa asiasta paljon - niin kuin teki viime viikollakin, kun Sofi Oksanen puhui totta ja tärkeää ja sai niskaansa täsmäesimerkin suomalaisesta vaikenemiskulttuurista, jossa mitään ongelmia ei muka ole, kunhan vain niistä ei ruveta meteliä nostamaan (ja naisenhan ei missään nimessä kuulu "nostaa meteliä", sehän on aivan kauheaa ja riidanhaastamista, kun naisten kuuluu olla sopuisia ja vaivattomia...). Vaan Korhonen sanoo sen jo paremmin ja vahvemmin.

Pitäisi päättää, miten ja kenen kanssa alkaa tehdä ensi kesäksi keskiaikatelttaa ja millaista. Haluaako osaksi ison teltan osuuskuntaa - se olisi helpointa - vai haluaako pientä ja monin tavoin aivan toisenlaista. Se kun näet on vissi, että ensi kesän Grunwaldin-matka ei saa kaatua telttapaikan puutteeseen!

Lukemattomien kirjojen määrä alkaa taas ahdistaa vallan vietävästi! En lakkaa soimaamasta itseäni niistä vuosista, joina luin vain vanhoja suosikkeja uudestaan; en oikein edes ymmärrä, miten se oli mahdollista, kun nyt odottavat pinot vain moninaistuvat joka suuntaan. Sinäkin päivänä, jona naamakirjassa kiersi meemi, jossa piti tarttua lähimpään kirjaan ja löytää tietyltä sivulta niin ja niin mones lause, oli täsmälleen yhtä kaukana kolme pinoa juurikin lukemista odottavaa fiktiota! Ja sitten on vielä se pino kotimaisia klassikoita tuolla kirjahyllyssä... ja kämppiksen hyllyn uudet... Sentään Brasylin loppu häämöttää jo - tapahtumat ovatkin alkaneet kiihtyä sen mukaisesti. Siitä ehkä enemmän myöhemmin.

Kahvinkeitin alkoi maistua useammin ja useammin kalanperkkeiltä. Tähän etsiskeltiin tänään fb:ssa monia syitä, joista useat esittivät ilmeisimmän (mikä nyt tietysti tällä hetkellä vaatisi neitseellistä sikiämistä) ja rakas kälys luonnollisesti osuvimman:

http://www.youtube.com/watch?v=AN7k-KjE8wI

Oletan kuitenkin, että Annin asiantuntevat neuvot kahvinkeittimen soodapesusta riittävät pelastamaan minut Twin Peaksin möröiltä (mikä olisi kovin suotavaa, sarjan loppujaksot kun aikanaan kauhistuttivat lähes hysteerisen paljon). Pesu on nyt suoritettu, ja kuten kaikki kodin toimet juuri silloin, kun ne on tehty, tuntuu suhteettoman tyydyttävältä. Harmi vain, ettei kumpikaan kestä - ei tyydytys eikä kotityö.

Kestävää tyydytystä toi sen sijaan toissailtana se, että juutuin avustamaan em. kälyksen-rietaletta perinteisen tilkkutaskujoulukalenterin teossa kummityttöä ja pikkusiskoa varten. Kun suunnittelutyö ja muu alustus oli tehty jo, oli tuloksen hienous väistämätön eikä minun tarvinnut siitä stressata, joten ompeluavustaminen hyvässä seurassa oli suorastaan nautittavaa. Ja hieno tuli! P:n tinkimätön rakkaus perinteisiin asioihin on ihailtavaa mutta erityisesti inspiroivaa. Noin minäkin tahdon! Sitten joskus siis.

(A propos ompelu: kyllä tässä silti jotenkin kompleksien purku etenee. Alan näet oppia olemaan stressaamatta omien ompeluprojektien mielettömästä täydellisyydestä ja tekemään vain - viime viikollakin sain loppuun erään välillä jo unohtuneen turkisliivin vuoraustyön, ja tällä viikolla eräs pienempi, uusi projekti on valmistunut reippaasti. Toivottavasti tämä lupaava putki kantaa läpi parin isomman ja monimutkaisemman roikkuneen jutun - ja myöskin työn alla olevan uuden monimutkaisen: ensimmäisen koskaan tekemäni myöhäisrenessanssidubletin. Miehelle vielä! Enhän minä miesten vaatteiden istuttamisesta mitään tiedä!)

Huomenna menen Metropolian taideopiskelijoiden myyjäisiin auttamaan toveria ja katsastamaan tarjontaa. On kuulemma hyvää, joten tule sinäkin! Tikkurilan Metropolia, Lummetie 2, klo 10-18.

P.S. Tekisi mieli vaihtaa otsikkorunoilijaa jälleen. Ei siksi, ettei Eino Leinon sanoja olisi vielä vaikka kuinka paljon valittaviksi, tai siksi, ettei Leino olisi toiminut juuri niin kuin oli tarkoituskin - vaan siksi, että haluaisin naisrunoilijoita. En vain oikein vielä tiedä, keitä, kun Manner ja Södergran ovat jo olleet.