Status: voipi olla vähän enemmänkin kriisi.

Jos olisi reipas ja naamioisi itsensä eikä puhuisi hiustenleikkusta (sitä muuten tehtiin omin ja kälyn käsin toissapäivänä, ja vaikka vain muka vähän tasattiin, tulos kertoo, etteivät hiukseni kasva käytännössä enää ollenkaan)... Niin, jos siis puhuisi yleisempiä, voisi purkaa mieltään siitä, miten me vieläkin annamme kulttuuriharrastustemme äänen äärettömän kapeakatseisille ihmisille, jotka eivät näkemyksissään edusta ainakaan minua ja jotka eivät edes käsitä omaa kapeakatseisuuttaan. (No, toisesta en tiedä tarpeeksi - voihan olla, että hän tiedostaa sen, mutta ei vain katso tarpeelliseksi muuttaa asiaa - mutta toinen on mielestään ammattinsa vuoksi aina oikeassa ja kaikki muut vain herkkänahkaisia yksityiskohtiin takertujia.) Vaan mitäpä minä sellaista julistaisin, kun en itse ole kykenevä ottamaan sellaisen äänen paikkaa. On vain niin tyypillistä, että niitä osataan nähdä tässä maassa aina vain yksi.

ETA: ...Tai sitten voisin myös ihmetellä sitä, että olen pitänyt itseäni loppujen lopuksi aika konservatiivisena tai ainakin hitaana uutuuksiin ja erilaisuuksiin, mutta minulle meepin facebookissa esittämä kysymys ihmisen sukupuolen määräytymisestä ei ollut edes mikään kysymys. No tietysti jos määritellään biologiaa jotain lääketieteellistä hoitoa varten voidaan keskustella siitä, miten siitä sukupuolesta pitäisi puhua. (Siinä, mitä tulkintoja olen itse tehnyt sosiaalisessa tilanteessa siitä, minä sukupuolena henkilö esiintyy ja millä tasolla, en yhäkään onnistu kovin tyylikkäästi - tosin ehkä lieventävänä asianhaarana voi pitää harrastuksia, joissa joka tapauksessa otetaan roolia jollain välitasolla teatterin ja tosielämän välissä. Silloin ei aina voi tietää, mitä indikaattoreita ihmisen sukupuolesta pitäisi lukea - etenkään, jos ko. viitekehyksen pukeutumiskäytäntö ei aina indikoi eroja selvästi.)

Oikeastaan ahdistaa pääasiassa se, että valvoi saamatta aikaan muuta kuin paniikkia ja siten ei tänäänkään voinut edistää terveyttään, ja se, että ei mahdu kesällä hyvin istuneeseen keskiaikamekkoon. Ei siis kerta kaikkiaan ole vaatteita lähteä eikä toisaalta voi myöskään perua lupaamaansa. (On sitä paitsi niin epäreilua, että kun normaalit naiset lihovat ja laihtuvat välillä vyötärö-lantio, minä näköjään lihon ja laihdun täysin välillä vyötärö-leuka. Eihän sellaista voi olla, se on aivan nurinkurista!) Ja toisaaltatoisaalta tietää myös, että ihmisten pariin lähteminen olisi ensiapua oireisiin - kovaa lääkettä kyllä, ja vain ensiapua, mutta silti. Parempihan se on olla paikassa, jossa syömistä kontrolloivat toisten silmät ja jossa ei voi tuijotella itse seinille nostamiaan peikkoja kasvamassa aina vain suuremmiksi.

Kun se ei vain vaatisi niin kauhean paljon kauhean itsensä kestämistä.