Ylipäänsä huonoakin huonompi päivä: tavanomaisen väsymyksen lisäksi ärtynyt muihin ihmisiin ja maailman typeryyteen.

Ja sen lisäksi kirjoittamiseen. Taas kerran ketuttaa, ettei voinut tykästyä sellaiseen fanitettavaan tarinaan, jolla olisi laaja faniyleisö. Mitään muuta ei päässäni vieläkään tunnu syntyvän itsestään, mutta päivästä toiseen kyllä erilaisia versioita ja kohtauksia ja aivan eri tarinoitakin näihin BN-visioihin. Niitä välähtelee silmien takana aivan hämmentävän kauniina kokonaisuuksina, kuin joulupalloina, joiden kaaresta valo kimaltaa... mutta mitäpä minä niillä tekisin? Sanani eivät suju itsestään - jostain syystä, taaskaan - eikä ole mitään syytä tapella niitä kauniiseen järjestykseen paperille, kun ei ole lukijoita, joita aihe kiinnostaisi. Olen jo kyllästynyt itseisarvoiseen kirjoittamiseen... ennen kuin pääsin siihen vaiheeseen, että harjoittelu olisi alkanut tuottaa tulosta.

Niin tyypillistä.

(Ja kyllä, niin tyypillistä sekin, että feeniksin siipivälke - että tarinoita tai ainakin tarinanpoikasia syntyy ihan noin vain - tukahtuu saman tien harmaan kirjanpitäjän muistutuspinojen alle - että ne eivät ole sellaisia, joiden takia kannattaisi vaivautua. Ja sitä paitsi tuloshan on vasta kun se on paperilla. Ideoita nyt on viisitoista tusinassa, kaikkihan sen tietävät. Tyypillisyys ei tee siitä epätotta.)