Status: ompeluhuoneessa on jo kohtuullisen paljon tyhjää lattiaa! Silti kankaitten hallinnointi ei tunnu olevan juuri paremmin hanskassa: poissa silmistä, poissa mielestä... enkä vieläkään kykene heittämään silppuja pois niin raa'asti kuin varmaan kannattaisi (kaksi säkillistä on jo lähtenyt, mutta se ei vielä paljon tasaa yli kymmenen vuoden hamstrausta).

Yhdestä kirjoitussolmusta on päässyt eteenpäin, edessä paljon tylsää perusvääntöä. Rasti seinään silti.

Saatan olla saanut itseni kerrankin uskomaan järkeä - tai lopultakin. Ehkä jotkin asiat voivat kuin voivatkin vähitellen muuttua (olenhan kuitenkin muuttunut monin tavoin, vaikkapa siitä kammottavan lapsellisesta, kapeakatseisesta ja itselleen vieraasta olennosta, joka olin parikymppisenä).

Suunta siis varovaisen toiveikas. Vaikeapa olisi näin sielua ruokkivan värin ja valon täyttämänä päivänä olla muutakaan!