Ihan noin varmuudeksi, ettei kukaan jossain pahastu siitä, että esitän jotain väärin: minähän en siis tosiaankaan vastannut Gloriana-projektissa kuin hyvin pienistä palasista ja tein paljon vähemmän kuin moni muu ja huomattavan paljon vähemmän kuin päävastuulliset. Se määrä historiallista tietoa, jota sitä varten koottiin ja editoitiin, on aivan häkellyttävä, lähes käsittämätön, samoin kaikki oheismateriaali (kuten sanomalehti), puhumattakaan nyt esiintyjien ja muusikoiden vapaaehtoistyön määrästä. Ei, minä en tosiaankaan ole ottamassa kiitosta itselleni. Viime merkinnässä - minulle itselleni tässä blogissa - on keskeistä se, että jaksoin ylipäänsä jälleen osallistua johonkin luovaan luovuttamatta kesken.

Se, että olin huomattavan uupunut sen jälkeen (ja jo prosessin aikana), johtuu toki siitä, että itse olin vielä puolikuntoinen, ja osallistuminen tällaiseen hyvin monen tekijän luovaan projektiin oli yhä paljolti riippuvainen oman itsekritiikkini kohtuuttomasta painolastista ja uskaltamisen vaikeudesta. Hei, tämä oli kuitenkin kaikkein pahimpien masennuksen aiheuttamien itsetuntotraumojen jälkeen vasta ensimmäinen kerta!!! Toisilla on enemmän tottumusta ja enemmän itsetuntoa, joten heitä tekeminen ei uuvuttanut samalla tavoin, ja siten heillä oli myös voimia ja aikaa tehdä enemmän.

Silti - vaikka järkeni sanoi tämän - kun en ehtinyt enkä jaksanut niin paljon ja niin nopeasti kuin tahdoin, ajauduin aika monesti paniikkiin ja tunsin loputonta syyllisyyttä siitä, etten tehnyt enempää. Kun työkuvio aiheutti siinä määrin säätöä kuin sitten aiheutti, aikaa oli vielä vähemmän, ja viimeistään siinä vaiheessa olin aivan kauhuissani siitä, miten minua syytettäisiin vähäisestä panostuksestani. Silloin en vain voinut tehdä enää enempää, ja olisi pitänyt pysyä rauhallisena - etenkin kun oli kyse ongelmakohdista, joita vielä näin ja joille halusin epätoivoisesti voida tehdä jotain, mutta en voinut ehtiä, eivätkä muut pitäneet niitä kovin suurina ongelmina. Ja jos konsensus ei näe ongelmaa, ei ole syytä ahdistua siitä, että juuri minä en tee ongelmalle mitään, vai onko? No, minä en onnistunut sitä ahdistusta välttämään, eikä siitä sitten kuitenkaan ole mitään hyötyä.

Asia ei ole aivan niin yksinkertainen, mutta en aio puida tässä niitä ongelmia, joita mielestäni oli siinä, että tehtiin täysimittainen teatteriesitys pienen larpin budjetin osasilla.