Status: kahden viikon rohkeudenkeruun jälkeen lopulta vähän etenemistä. Ei tunnu saavutukselta, mutta kai se jotain on (ainakin mahdollisuutta johonkin edes). Omalääkäri oli kiltti; toivottavasti on myös tehokas lähetteenkirjoittaja. Huomenna (ainakin aikeena) peruslabroihin, kun ei enää osaa arvioida oman kehonsa terveyttä millään tasolla.

Paljon kirjoituksenalkuja, vähän valmista. Paljon väsymystä, vähän mitään muuta, olemattomasti kykyä kehdata viedä itseään toisten ihmisten silmien alle. Ei se sosiaalisuus varsinainen ongelma ole, vaan se oma riittämättömyys: järki sanoo, että se on neuroottisella tasolla, mutta siksihän se onkin neuroosi, että se pakottaa toimintamalleihin, jotka eivät järkeä kuuntele.