AaAAAA!! Olen nyt jo kaksi viikkoa yrittänyt vastata Myytinmurtajan haasteeseen kertoilla ison ja pienen ruudun ihastuksistani, mutta en saa aikaan mitään kohtuullista, kaunista, käsiteltävää kokonaisuutta! Kun ensinnäkin olen jo ennenkin puhunut aiheesta - paitsi etten aivan näin. Kun niin monet fiktiivisistä ihastuksistani ovat olleet kirjoista. Tai sarjakuvista. Tai pikemminkin ihastusta romanssiin, ihmisten väleihin - tai muihinkin väleihin kuin romanssiin, tai koko sarjan ensembleen. Ja jos pelkkää kipinöintiä aiheuttavaa ihastusta mitataan, usein tykästyn näyttelijään kokonaisuutena ja kaikessa. Ja sitten jos kaikesta tästä lähtee poimimaan niitä, jotka ovat kolahtaneet yksin ja pelkästään, yli kaiken ympärillään, saa ensinnäkin ihan väärän kuvan, nih.

Ja toiseksi se on niin pelottavan, haavoittuvan paljastavaa. Se että kuorii pois kaikki mutkunnääkit ja nekaikki ja oikeestaanniidendynamiikka -pehmentelyt ja näyttää suoraan ne omat heikot paikkansa, joista painamalla napsahtaa aina. Ja siten näyttää, miten ennalta-arvattava ja vaikutusaltis on (niin kuin me kaikki - mutta että osoittaa todisteet!).

No, kyllä minä silti. Kunhan saan raakaversion karsittua olennaiseen ja kauhottua loput joihinkin muihin yhteyksiin.

Sillä välin suositus - tai oikeastaan pyyntö, jopa vaatimus. Mary Doria Russell: The Sparrow. Alfa Centaurin läheltä tullut radiolähetys soi vieraan lajin musiikkia, ja ensimmäinen ekskursio sinne on monien mutkien ansiosta jesuiittajärjestön rahoittama ja johtama. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin matkalta on palannut vain yksi. Mitä oikein tapahtui ja miksi?

Lue. Tämä. Kirja! Ja kun olet lukenut sen, kerron miksi. Ei, se syy ei löydy lukemalla kirjan wikipedia-sivu. Eikä se liity siihen, että kirjan päähenkilö (monen muun ohessa) on jesuiittapappi. En aio spoilata. Lue tämä kirja.

Et tule katumaan sitä - eikä sekään liity minun syyhyni. Kirja on jännittävä, vetävä ja vaikea laskea käsistään; sen henkilöhahmot äärettömän inhimillisiä ja empatisoitavia; sen filosofiat selvästi henkilöhahmojen omia eivätkä yleistä uskonnollista agendaa. Loistava opus. Tosin sitten luultavasti haluat saman tien lukea myös (itsenäisen) jatko-osan Children of God, josta en vielä osaa sanoa mitään, koska aloitin sen vasta. En silti usko, että se on kovin suuri haitta...