Gloriana-larppi ja sen viktoriaanistyylinen sikermämusikaali on ohi, ja nyt voi sitten taas keskittyä pakollisiin. Ihan hyvin se kai meni, tykättiin kai kovasti - itse olin lavan takana auttamassa enkä nähnyt mitään, ja sittenkin tietysti säädin omaa ulkonäköäni kauan (huonommin tuloksin kuin ehkä koskaan, kun ei vain ollut pukua) ennen kuin pääsin juhlaosuuteen, joten sekin meni ohi vilauksessa. Olen silti iloinen, että jaksoin kuitenkin olla mukana loppuun asti peilikuva-ahdistuksesta huolimatta: se oli oikea, suuri edistysaskel kompuroinnissa takaisin tästä itsetuntokriisin kuopasta.

Nyt on vielä takki niin tyhjä, ettei osaa iloita yhteisestä saavutuksesta ja toisten kokemuksesta, väsyttää vain tolkuttomasti. Mutta tulipahan tehtyä loppuun asti. Harmaalle Kirjanpitäjälle pitkästä aikaa luu kurkkuun...