Statuspäivitys: ompeluhuone lopultakin kokonaan järjestyksessä. Näyttää pelottavan paljaalta, ja kaappeihin pahvilaatikoissa laitetut sekapalat ahdistavat, kun tiedän unohtavani, mitä siellä tarkasti on, enkä siten osaa hyötyä niistä kun niitä tarvitsisi. Kai se on silti saavutukseksi laskettava - ainakin huoneen toinen käyttäjä hymisi ihastuneen tyytyväisesti. Lisäksi saatu valmiiksi yksi renessanssialuspaita ja sen mallilla tehty fantasiamekko kultaorganzaa (tarkoitettu paidan ja päällysmekon väliin). Valmistuminen olisi hienompi saavutus, jos ei kyse olisi todella kauan jonon hännillä roikkuneista projekteista ja jos ei aluspaita olisi jo kerran ollut valmis, mutta kun sen kaula-aukon huolitellut pitsi oli antiikkista eikä kestänytkään pesua... Vihaan purkamista ja uudelleenompelua - turha työ on raivostuttavaa ajanhukkaa! Mutta onpahan ne nyt kuitenkin tehty, joten eivät ainakaan paina negatiivisella puolella enää.

Tavattu rakkaita ystäviä ja unohdettu puhelin sinne. Ahdistuttu sosiaalisista säädöistä tai niiden tapahtumattomuuksista ja siitä, ettei tiedä tarpeeksi. Ei koskaan mistään. Ahdistuttu myös siitä, miten paljon voisi tehdä näilläkin reunaehdoilla, muttei sittenkään uskalla.