Status: tavallinen, matkalla hiukan ylöspäin. Olen lukenut tietoa, hyödytöntä ja siten hauskaa tietoa tosin, ja alan tietää enemmän Pietarin hovielämästä 1830-40-luvuilla kuin kenenkään järkevän on tarpeen (mutta uskokaa pois, hyödyttömänkin tiedon opiskelu on hyväksi, koska jos hankin sellaista jotain tarkoitusta varten, teen usein siitäkin kynnyksen, koska se tarkoitushan voisi epäonnistua, joten ei saisi näyttää, että on edes pyrkinyt siihen...).

(Alan ilmeisesti lopultakin kasvaa aikuiseksi, koska näen itsekin, miten absurdia tuollainen näennäislogiikka on.)

...Ja nyt kirjoittaminen aivan tosissaan innostaa.

Eilen olin viihdyttämässä kummityttöä ja viettämässä iltaa Paulan kanssa muutenkin, ja on mukavaa huomata olevansa oikeasti iloksi ja hyödyksi. Pikkusisko-Vuokon kasvun näkeminen oli taas hupaisaa (se on se suurennuskonemainen ylläri jokaisen muutaman viikon eron jälkeen), ja Hilkka on edelleen esimerkillinen isosisko.

Tänään ei ole mitään pakollista sosiaalista, ja optionaalinen sosiaalisuus saa jäädä, koska on roikkuvia ompeluvelvollisuuksia. Jos otan reippaan repäisyn niitä tänään, voin päästä eräästäkin jo huomenna taas eroon!

En ole vieläkään oikein varma, mitä ajattelen siitä, että minulle tärkeistä suurista kysymyksistä keskustellaan täällä edes suhteellisen kiltisti. Olen vähän hämmentynyt, että kaksi ihailemaani feministiä kehuu kirjoitusta, jonka purin itsestäni kyyneliin asti vihaisena, valmistelematta ja muokkaamatta (no, valmistelua kai oli sitä edeltänyt keskustelu, joka minut saikin niin epätoivoiseksi) ja joka ei ollut millään tavalla kattava eikä kovin selkeäkään. En... no, en vain oikein tiedä. Voi olla, että vastaisuudessa jaksan antaa keskustelun tapahtua, koska se on hyvä asia. Tai sitten voi olla, että totean, että keskustelen muualla, mutten täällä. Katsotaan nyt.