A propos nuoruuden obsessiot, siis baletti.

Menin eilen illalla sukkahousuja kiskoessani nitkauttamaan selkäni. Seurauksena kahden viikon kipulääkekuuri ja pakkolepo, ja nyt olo on kerrassaan hölmö ja turhautunut, kun on vanhuksen lailla raihnainen ja rajoitteinen, vaikka pitäisi olla reipas ja aktiivinen ja kaikkea sitä - ja tietysti juuri kun olen taas jopa onnistunut potkimaan itseni lenkittämään mustaa hirviötä ja hoitamaan hartioitani jumpalla. Viimeksimainitut voivat kyllä tietysti olla selkäsolmun laukaisijoita, kun koiraa pitää nykiä takaisin ja teen sen ainakin osaksi kantapäillä, joten ristiselkä voi hyvinkin rasittua, ja kun hartiakeppijumpassa tein paljonkin siihen kuulumattomia kiertoja. Joka tapauksessa vinoon meni, ja nyt nikama painaa välilevyä tai iskiashermoa tai molemmat painavat hermoa tai jotain. *tsk*

Ei ollut näin paha silloinkaan, kun baletin repimänä ennestään notkossa selässä tuo yliliikkuva nikama painoi iskiashermoa yhden kokonaisen joululoman. Silloin vain jomotti. Nyt estää.

Eipähän enää voi keksiä yhtään tekosyytä säännöllisen lihaskuntojumpan harrastukseen. On tietysti pitänyt jo koko ajan, mutta kipu on kumma innoittaja.

Niin että jos olen lähipäivinä vaitelias tai epäselvä, syypää on tämä tyhmä puukko lantiossa ja sen neulepuikkokaverit (joiden jengi seuraa perästä, kun se vääntää väkisinkin vinoon).