Statuspäivitys: jonkinlaisia voimavaroja täytyy kuitenkin olla, koska tässä yhä vettä poljetaan ja yritetään yhä vain rantaa kohti.

Juuri nyt tunnen itseni pingispalloksi pöydällä, jossa sääntöjä muutellaan joka huitaisulla ja jossa keksitään yhtäkkiä uusia moninaisia lyöntisuuntia. YTHS:n torjunta perustui siihen, että minulla olisi työvoimatoimiston työkuntoutus ja muut palvelut käytettävissäni, mitä tietenkään ei ole, koska opiskelun työvoimakoulutusosuus loppui jo ajat sitten. Lisäksi siinä oli tulkittu asioita ymmärtämättä sitä edistystä, mitä kuitenkin on tapahtunut, ja sitä, että vaikka nyt ollaan kriisissä, se on vain tilapäistä (kuten me tiedämme - juuri siksi, että sitä tarvittavaa kohtuullista määrää apua ei ole annettu ajoissa!).

On niin raivostuttavaa, ettei koskaan tiedä, miten missäkin tilanteessa pitäisi asia esittää, että se johtaisi tuloksiin! Hätää pitää huutaa ja liioitella, että saisi mitään apua... mutta sitten sitä ylitulkitaan ja todetaan, ettei tuota meidän konsteillamme korjata! En minä osaa tällaista pelailua, tällaista temppuilua, jossa pitää sanoa yhtä yhdelle tukitaholle ja toista toiselle! Niiden kuuluisi auttaa todellisen tilanteen pohjalta, eikä todellista tilannetta voi tietää, jos ei ole rehellinen. (Enkä tarkoita, etten osaisi valikoida käytöstäni ja sitä, mitä kerron, kun on kyse vaikkapa töistä: töihin kuuluukin se, että yksityisasiat pidetään itsellä eikä tuoda turhia komplikaatioita kuvioihin. Terveydenhuollon ja muun yhteiskunnan tukijärjestelmien kanssa se on järjetöntä! Miten sairasta voi hoitaa, jos ei saa kaikkea informaatiota asiasta?)

Joka tapauksessa - tylsää statuspäivitystä - avauduin sitten omalääkärille puhelimessa, ja omalääkäri laittoi jälleen kerran lähetteen Penseilypenthouseen lääkeneuvotteluun sekä kaivoi lopultakin esiin juuri sellaisen kuntoutustukiryhmäavun, jonka kaltaisessa muutamakin tuttu on toisissa kaupungeissa päässyt käymään. En tiedä, tuleeko siitä mitään, mutta ainakin tiedän sellaisen nyt olevan olemassa ja lähetteen sinne menneen eteenpäin. Koska en voi olla varma, onko siinä tilaa tai täytänkö sen ehdot, jatkoin paniikkiraivon voimalla uskallusta ja soitin yths:n toimistoon kysyäkseni, voisiko väärän tiedon työvoimapalveluista korjata - ja ystävällinen toimistotäti antoi soittoajan asiaa käsitelleelle taholle parin päivän päästä. Ei se tietysti takaa, että mikään muuttuu: voihan olla, että se käsitellyt taho kuitenkin löytää muita teknisiä syitä torjua minut, mutta ainakin pääsen esittämään asiani. Täytyy vain nyt tehdä hyvin huolellisesti ja päättäväisesti tarkka lista siitä, mitä sanoa viidentoista minuutin sisällä ja vielä neuvotellakin.

Minä en ole täysin kelvoton ja kunnoton. Kykenen paljoonkin, kun vain pääsisin tästä viimeisestä kohtaamisten neuroosista yli ja onnistumisiin kiinni. On hirvittävän huonoa onnea, ettei niitä onnistumisia ole tullut, mutta niin se vain on. Sitä apua tarvitaan, mutta sitä ei tarvita mahdottomasti. Ei enää.

Kun olisi niin rikas, että voisi kustantaa itse terapiaa vielä jonkin verran, ei koko ongelmaa enää olisi eikä olisi ollut vähään aikaan. Mutta kun ei ole, eikä rahaa saa tekemättä töitä, eikä töitä saa, jos hakemisprosessi aiheuttaa liikaa paniikkia, vaikka kuinka tietäisi olevansa periaatteessa pätevä ja kykenevä. Mutta kun ei saa itse sitä määritelmää tehdä. Ei saa, ei voi, ei kuulu. Ja oli miten oli, oli syy töiden saamattomuuteen mikä tahansa, jos se nyt ei vain onnistu, ei sitä rahaa ole, ja siksi on pakko hakea näitä yhteiskunnan järjestelmien tukia, kunnes kierre saadaan poikki.

(Se mahdollisuus saada Kelalta terapiarahoitusta vielä yhdelle vuodelle siis edellyttää, että ensin on puoli vuotta hoitosuhdetta jollain muulla tavalla takana - tämä tietysti olisi jo, jos se olisi suoraa jatkoa aiempaan, mutta kun nyt ei ole. Ja kuten muistamme, on jo todettu, että vanha terapeuttini ei ole sitä uutta ratkaisukeskeistä tyyliä, jota nyt ehdottomasti jo tarvitsen. Siihenkin siis pitäisi olla rahaa. Ironista on, etten edes usko tarvitsevani sitä puolta vuotta enempää, jos vain hyvä terapeutti löytyy!)

Omalääkäri käy kerta kaikkiaan hermoille. Jos kuulen "mutta kun sinun vain nyt PITÄÄ USKALTAA!" vielä kerran, niin... Tietenkin pitää, siitähän tässä on kyse - että kun sen hyvin tietäminen ei vie toimintaan, vaan siinä välissä on kuilu, katko, takku, repeämä.

Olen tehnyt vähän muutakin uskallusta vaativaa, mutta siitä en tahdo edes puhua vielä. Katsotaan nyt.

Ja siitä kesän 7op/3,5ov syventävien tentistä tuli 4/5, niin kuin vähän arvelinkin. Niin että ei tässä täysin tyhmiä olla, jos ei aivan nerojakaan.