Syventävä kielioppi. Ei, kerta kaikkiaan ei ole kapasiteettia tällaiseen enää, jos koskaan olikaan. (Niille, jotka eivät hahmota, mistä parku: suomen kielen analyyttinen kielioppi on yhtä paljon sukua koulussa opetettavalle yksinkertaistetulle lauseenjäsennykselle kuin yliopistomatematiikka koulun matematiikalle. Lähinnä sitä on loputtoman paljon. Enkä ole koskaan pitänyt siitä enkä hahmottanut sitä intuitiivisesti.)

No, kunhan menisi läpi, kun se on nyttemmin pakollinen. Vaan jos minulla joskus oli kuvitelmia älystäni, tämä kyllä muistuttaa, ettei kannata luulla liikoja!

Jos kaikki menee hyvin, sylkäisen sivut suustani keskiviikkona ja olen sen jälkeen taas tavattavissa. Jos ei mene, pureskelen paperia ja tuhkanmakuisia sääntöjä vielä muutaman viikon.

Huomaan suoltaneeni mielipiteitä muutamassakin kahdenkeskisessä viestikeskustelussa, ja olen hiukan huolestunut siitä, kuinka kylmän realistisia ne mielipiteet ovat olleet. Se ei juurikaan edistä sen toisen optimismia sen paremmin kuin omaanikaan.

Kaipaan lempitarinani menneeseen maailmaan, mutta yritän muistuttaa itselleni, että missä tahansa maailmassa ja ajassa parasta, mitä voi tehdä, on tehdä kaikki minkä voi. Siispä takaisin yrittämään selättää tuo kieliopin määrätönpäinen, tuhansia päällekkäisiä ja vierekkäisiä faktoja sihisevä hydra...