...Hän saapuu taas: kynnysten ja porttien jumalatar
armahtavin viilein käsin mutta hunnutetuin kasvoin
teiden äiti ja miekan ja kivitaulujen neito
ja sen laulun ikiaikainen isoäiti jonka sydän repii itsestään ja jättää
kaikki kammiot auki (huokoisen kudoksen veltostumaan
yhä sykkivänä, ei oikeastaan edes niin kauheana
kummallisena ja kiusallisena yhtä aikaa
koska sellaista paljautta ei liha tahdo katsoa eikä henki kuulla
ellei –

 

ellei - )

 

Hän saapuu: et vielä kuule häntä, tunnet vain hänen hengityksensä
kolmanteen ja neljänteen polveen
tässä tuulessa joka kääntyy etelästä uudestaan ja uudestaan eikä suostu
irrottamaan kupertuneita kouriaan ympäriltäsi
ei miten tahansa pyristeletkin (näillä siivillä joista puuttuu
jo niin monta haurasta lasimaista säiettä)
et voi muuta: luovuttaa, levätä, antaa ihosi täyttyä kuumuudesta
ja rukoilla kaukaa lähestyvää kuningatarta
ettet pala olkiroihuna pois

 

Hän saapuu
edellään keijukuninkaiden viitanliepeet ja huoleton nauru:
he eivät vaadi sinulta mitään tänään, he tanssivat ohitsesi eivätkä näe
miten heidän alamaisensa juottavat sinua tuulella, kietoutuvat
kaulaasi ja rintoihisi ja reisiesi alle,
hengittävät keuhkoihisi tahdoit tai et

 

jättävät sinut tomuun tai ruohoon tai taivaan pohjalle syvyyteen
jotta olisit valmis nöyrtymään hänen edessään etkä vaikenisi

 

etkä enää pitäisi pelkoa ylpeytenä etkä penseyttä viisautena

 

Hän saapuu: hänen askeleensa ylitsesi
ravistelee sinut jälleen vapaaksi ja näyttää sinulle ne tähtien luvut
jotka jo tiesit mutta aina yrittämättä yrität unohtaa

 

Jos olet onnekas, saat astua väliseen virtaan

 

Jos olet siunattu

 

virta tulee sinuun