Pinnistyksen jälkiväsymys iski.

Jaksoin kuin jaksoinkin kerrata illalla ja aamulla sen verran, että tentti meni kohtuullisesti. Ei se helppoa ollut eivätkä vastaukseni olleet kovin tyylikkäitä kokonaisuuksia - enkä yhäkään nauti siitä epätoivoisesta tunteesta joka kysymykseen tarttuessa, kun haroo läpi mielensä, näkee pelkkää harmaata ja tietää, että kokonaiskuva on hajanainen - mutta on selvää, että kyllä se läpi on. Luulenpa melkein, että kolmonen ei ole edes kovin epärealistinen toive. Kun tulin tentistä, olin helpottunut, hilpeällä tuulella ja kovin ilahtunut ehtiessäni törmätä sekä Heliin ennen konferenssiaan että Anniin täysin sattumalta.

Kotona nukuin univelkaa pois. Valitettavasti pahimman fyysisen väsytyksen hoiduttua seurasi tämä henkinen jälkiväsytys: nyt ei huvita mikään eikä jaksaisi ommella ja suunnitella matkustamista ja pelaamista. Tukia ei ehdi saada ennen viikonloppua, joten budjetti on jopa hankalan tiukka. Ja mikä pahinta, dieetin hitaus ja hataruus ja sen myötä vähemmän korjaantunut ulkonäkö kuin toivoin ahdistaa enkä usko, että saan nautittua pelistä, koska en näytäkään siltä kuin haltian piti.

Niin kuin niin vakaasti piti.

Paitsi että olen yhä lihava ja lössö, olen vanha ja kasvoni ovat valahtamassa. Älkää naurako, ovat ne! Se on geeneissä äidin puolelta, eikä sitä vastaan näköjään näytä riittävän sitten mikään ryppyvoide! (Kai sitä jotain ihmeaineita olisi, jos olisi rikas. Eikä olisi koskaan ollut ylipainoinen.)

Niin että nyt vain ärsyttää, väsyttää eikä saa aikaan. Ja mitä vähemmän saa aikaan, sitä vähemmän tietysti huvittaa ja innostaa ollenkaan.

Mikään ei koskaan ole okei. No ei tietenkään, koska lähtötaso on niin kaukana oletustason alapuolella - koska on saamaton ja hidas ja saavutukseton. Ja on ollut sitä jo niin kauan, että kiinniottaminen ei kerta kaikkiaan tule onnistumaan.

...Mutta olivatpa ne faktat niin tai näin, olisi silti mukavaa, että voisi olla edes sen verran toimiva aivojen kemia, ettei olisi tällaisia kuiluja. Että voisi heittää sen Harmaan lippuluukunvartijan helvettiin ja unohtaa sen jäiset tosiasiasarakkeet, aina niin paljon tyhjillään.

(Niin, ja sitten vasta eläisikin huolettomassa tiedottomuudessa, välttelisi omia vikojaan ja vajauksiaan eikä koskaan oppisi mitään tai tekisi mitään todellista tai hyvää, se huomauttaa vahingoniloisen kyynisesti.)