Päivän statuspäivitys: tulin surulliseksi ja vihaiseksi vielä yhden (tähän asti melkein ystävänä pitämäni) tutun kapeakatseisuudesta, ja toisaalla turhautti takautuva turhuuden tunne. Onneksi mieliala parani, kun oikea, tärkeä ystävä piti eräästä rävellyksestäni, josta olen kuitenkin yhä varsin epävarma (se kun liikkuu alueella, jota en tunne omakseni kuin osittain). Ja iltapäivällä piristi hurmiollisen kaunis ilma ja kävelylenkki kultaan liukuvassa valossa Helin kanssa!

(Onpa tyydyttävää osuttaa noin ikoninen lainaus kohdalleen.)