Statuspäivitys: turhautunut. Ei saisi olla, koska kuitenkin pieniä reikiä pilvimassaan tulee, mutta kun kaikki tapahtuu niin mielettömän hitaasti, ja on niin epätoivoinen kiire aurinkoon.

Tällä hetkellä ihmetyttää aamuinen pillerimäärä: burana 600 (1/3 päivän annoksesta! leukojen ja hartioiden jännitystilaan), E-EPA-kalaöljykapseli (kaamosväsymykseen), 3 x piimax (tavallistakin ohuempiin hiuksiin, ja olisi pitänyt ostaa jo ajat sitten!), yleisvitamiini (no duh!), 2 x hivenainepuriste (kun niitä nyt vielä on, ja on todettu hyviksi b-vitamiinin ja piristyksen lähteiksi). Ja kunhan lähete tulee postissa, listaan liittyy fluoksetiini 2x20mg (masennukseen ja syömisongelmiin). Vaikka noista osa onkin terveydenhoitoa eikä sairauden, ovat ne silti kaikki aivan välttämättömiä juuri nyt.

Hammaslääkäri oli kiltti ja laittoi ensin perushoitoon, ennen kuin yökiristelyä voidaan edes alkaa korjaamaan - mutta silti siihenkin aikoja vasta helmikuussa. Nyt leukojen avuksi tosiaan ensin buranakuuri ja vasta sen jälkeen voimistelua. Ja kun ajattelee, että olen elänyt näin kireiden leukojen ja niskojen kanssa ainakin kesästä asti!

Yths-yleispuolen syömishäiriöhoitajalle aikaa vasta loppiaisen jälkeen - hoitaja oli kiltin kuuloinen, mutta sellaiset periaatteessa aivan oikeat rohkaisevat vuorosanat, että on hyvä, että hakee apua, ja että yksin ei tarvitse jäädä - onhan siellä hädän tullen lääkäreitä - soivat näihin korviin vain niin kovin ironisesti. Ai miten niin ei tarvitse jäädä yksin? Juurihan sanottiin, ettei apua liikene. Ja miten osaisin edes arvioida, milloin tähän tarvitsisi jopa yleislääkäriä ja mitä yleislääkäriltä pyytäisi? Terveyskeskuslääkäri on aina vain hymistellyt ja molemmat mielenterveyspuolet voivat tarjota vain hidasta, nimellistä tukea. Miten siinä sitten osaisi itse päättää, että muka tarvitsee apua juurinytheti - koska koko ajanhan sitä apua tarvitsisi juurinytheti! Ja tarvitsi juurinytheti jo ajat sitten!

Ristiriita on kummallinen ja käsittämätön.

ETA 2 tuntia myöhemmin: AHISTAA! Miksi kettulanketussa oikein kuvittelin, että pystyn pakkaamaan tapahtumaan, johon pitää pynttäytyä ja vielä eri vaatteisiin ja vielä pysyä kaikilla niillä eri vaatteilla lämpimänä, siistinä ja tyytyväisenä koko viikonlopun (etenkin kun tietää, että esim. viittatilanne on armottoman retuperällä)? Ja ottaa ompeluksia? Omia ja muita? Ja pakata  irtohiukset ja hiustenlaittoaineet ja hilkat ja hunnut ja sukat ja hihat ja tietenkin kaikki se muu välttämätön, jota ilman aikuinen nainen ei toimeen tule? Ja valita korut? Ja muistaa juuri tasan nyt, ettei ole vieläkään hakenut Kalevala korulta kesällä korjautettuja solkia? Ja muistaa hiustenvärjäys liian myöhään (koska irtoletti on tasaisen punaruskea, oma pää epätasaisesti liian punainen ja liian vähän punainen)? Ja miettiä vielä, mitä pakollista luettavaa on otettava, kun pakko on? Vaikka kuinka nyt sitten on tarpeen ja hyödyllistä muka tämä lähteminen? EI VOI OLLA. EI NÄIN TARPEEN.

(Kitinä kuitenkin kertonee, että toistaiseksi vielä taistelen.)