Nyt todellakin harmittaa, etten ole ehtinyt kertoilla niistä hyvin menneistä, mukavista seikkailuista enemmän, niin kuin on ollut tarkoitus. Olisi tasapainottanut tätä tarinaa vähän - kun ne kuitenkin ovat olleet ja tapahtuneet.

Tuli nimittäin jälleen kriisi. Erittäin spesifinen, mutta sitäkin rankempi ja vastaansanomattomampi sellainen. Josta valitettavasti aiheutui vaivaa ja pettymystä lukuisalle määrälle ihmisiä - niin lukuisalle, että sille on vaikea, ellei jopa mahdoton, selittää, mistä on kyse ja että se todellakin on niin a. spesifinen (ei yleistä jaksamattomuutta, jota minulla kuitenkin on ennen ollut) b. rankka (se kuulostaa siltä, ettei se mitenkään voi olla todellinen ongelma).

Joka tapauksessa tämä ei saa toistua. Niinpä minun on pakko luopua larppaamisesta, kunnes tämä asia on korjattu. Siihen on selkeä ja spesifinen korjaus, joka sekin tuntuu turhalta ja tyhmältä - koko asiasta ei vain pitäisi välittää - mutta valitettavasti nyt näyttää olevan niin, että ilman sitä korjausta tämänkaltainen voi yhä toistua. (Teoreettisesti näen erään toisenkin korjauksen, mutta se on hyvin teoreettinen eikä minusta itsestäni kiinni, toisin kuin tämä selkeä ja spesifinen.) Kurjaa sinänsä, että juuri nyt olisi ollut mukavaa ajatella ja odottaa larppeja... ja sinänsä, että siihen spesifiseen korjaukseen on vaikea keskittyä, kun tekee tätä opiskelunpäättösäätöä. Mutta ei voi mitään.

Jos ei lusikoita ole, ei voi jälkiruokaa tilata. Eikä edes osallistua yhteisjälkiruokatilaukseen.

Joo, ei tämä hyvältä tunnu, ei.