Satakieli on mekastanut toisella puolella tietä olevassa muutaman haavan metsikössä monena yönä. Hassua, että kun olin pieni, satakieli oli jotenkin harvinainen ja jännittävä kuulohavainto, mutta nykyään niitä on täällä kuorokaupalla. Vai pitäisikö sanoa kakofoniakaupalla, sillä eiväthän ne oikeastaan erityisen sulosointuisilta kuulosta.

Lintujen sekameteli jatkuu öisin tauotta: lienevät nekin haljeta kiireestä ja riemusta, kun pitkän kylmän kevään jälkeen kaikki tapahtuu äkkiä aivan yhtä aikaa! Kaikki, kaikki kukkii nyt yhtenä tuoksujen ilotulituksena: tuomi, omena ja kirsikka, hevoskastanja, marja-aronia, norjanangervo, syreeni - oi, syreenit! - ja pihlaja ja orapihlajakin jo yrittävät ehtiä samaan karnevaaliin. Ja koiranputket! Ja kielot! Ja kaikki!

Nyt niistä on kyennyt nauttimaankin, sillä sain hoidettua lukuisia elämäsäätöasioita torstaina ja perjantaina - ja oleellisin niistä jopa tuotti konkreettisen tuloksen heti perjantaina. Nyt pääsee taas etenemään kunnolla, tai ainakin siihen on edellytykset! Ei tietenkään pitäisi juhlia, kun kaikenlaista voi vielä (ja aina) mennä pieleen, mutta menee se pieleen joka tapauksessa, jos on mennäkseen - parempi nauttia edistysaskelista kun niitä on.

Perjantaina ja lauantaina olin auttamassa toveria siivoamisessa, kasvimaalla ja ompelussa, ja se sai tietysti minut tuntemaan itseni vielä paremmaksi ihmiseksi. Ei siinä sinänsä mitään pahaa, mutta huomaa kyllä oppineensa juuri sen turhan omanarvontuntoa alentavan asenteen, että tyytyväisyyttä saa tuntea vain kun tekee jotain toisille, ei silloin kun tekee itselle. Sen ongelma on juuri se väärä epäitsekkyys, ettei huolehdi itsestään. Täytyy vielä opetella asiaa.

Ystävien näkeminenkin on ollut ilahduttavaa. Ja se, että lopulta sain noustua yhden kynnyksen yli ja ommeltua vauvalle (olen halunnut tehdä tuttavavauvoille asioita jo vaikka kuinka kauan, mutta kun en ole tiennyt oikeita mittoja enkä ole muistanut hankkia mallikappaleita vaikka Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta, jos ei lainata ehdi). Siitäpä tulikin nuorimmalle Otsolle oikein onnistunut silkkipellavahilkka! Moisesta rohkaistuneena voi ehkä onnistua vastaisuudessakin.

Sitä paitsi löysimme minulle kerrassaan vinkeän villan siihen muinaispuvun alusmekkoon...

Lukukokemuksia toiste. Kyllähän niitä on jonossa huonoon omaantuntoon asti, mutta katsotaan nyt. Kunhan. Kunhan saan taas sen padon auki. Nyt keskityn pitämään tätä käsityöporttia auki ja tuntemaan itseni yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi.

Ja ahmimaan itseeni kesää.