Pääsin lopultakin punnittavaksi, jotta voin aloittaa läskin lähettämisen Nepalin opettajankoulutuksen rahoitukseksi. Oli nyt muun kirjoittamisen suhteen mitä lukkoja tai kriisejä tahansa, lupaan päivittää tästä vähintään kerran viikossa ja kertoa, miten kilojen karkotus edistyy.

Aikaahan on siis kolme kuukautta ja tavoite on päästä alle 60 kilon ja pysyä siinä loppuelämäni ihan noin oman terveydenkin vuoksi. Viime keväänä yritin jo ja onnistuin melko hyvin, mutta syksyn katastrofin purkautuminen syömisongelmien paluuseen nollasi kaiken edistyksen. Nyt on kuitenkin parempi mahdollisuus päästä aktiiviseen liikuntarutiiniin, jota ei vielä viime keväänä ollut! Kimmoke auttaa sitä tarvitsevia ei myöskään ole vähäinen tekijä - ja minussa asuva pieni kirpparihiiri rakastaa ajatusta "edullisesta tarjouksesta": siitä, että joka kilosta "ansaitsee" konkreettisen rahasumman... siis sitä suuremman, mitä enemmän itse onnistuu vaivaa näkemään.

Käytännössä tavoite tarkoittaa hyvinkin kiloa viikossa. Pahoista luvuista nimittäin aloitetaan: 73,4, joka on kyllä 161cm pitkälle ihmiselle aivan liikaa! Toki siinä oli talvivaatteet, lounas ja puoli litraa kahvia mukana, ja punnitsija väitti vaa'an monen mielestä näyttävän pari kiloa ylimääräistä, mutta se nyt luultavasti on tyypillistä kaunistelunhalua. Silti olen kyllä viime viikkoina antanut herkuttelun olla aika rempallaan ja liikunnan olematonta vähän tarkoituksellisestikin - ja odottanut kovasti jo tätä varsinaista alkuviivaa. Suunnilleen samasta lähdin viime talvena, joten tiedän, ettei tämä ole mahdotonta, mutta tiedän myös, että se vaatii sen viime keväänä puuttuneen kuntoliikuntarutiinin!

Voisin tähdätä kevyempäänkin (alipainon raja olisi niinkin alhainen kuin 48kg), mutta en usko, että paljonkaan alle 60kg on minun ruumiinrakenteellani enää realistista. Ja onhan tuossakin jo ihan urakalla työtä.

Syömisen suhteen yritän tavoitella mahdollisimman pitkiä pätkiä täysin ilman makeaa. Kohtuus ei sovi minulle: siitä ei vain tule mitään. Jos annan itselleni luvan pikkumakeaan, se ei koskaan jää siihen. On pakko lähteä absoluuteista. En oleta selviäväni täysin herkuttelematta koko kolmea kuukautta, mutta pyrin mahdollisimman pitkiin putkiin - katsotaan, saanko kasvatettua niiden pituutta projektin edetessä. Muu ruokavalioni on nykyään melko terveellinen ja sopiva; nuo herkuttelut ovat ne, jotka voi aivan selvästi vain leikata pois.

Poikkeuksen voi tehdä äidin luona tai muuten sukuloidessa, mutta silloinkin pitää katsoa määriä ja merkitä ne rehellisesti ylös.

Liikuntarutiini täytyy miettiä tässä hiihtoloman aikana. Ja aloittaa palaamalla koiralenkitykseen ensin, vähintään kolme kertaa viikossa. Koska joudun jo joka aamu kävelemään junalle, ei lisälenkkeily erityisemmin innosta, joten motivaatio muuttaa lenkit muuksi aktiiviliikunnaksi (uinniksi, jumpaksi yo-liikunnassa, tanssiksi mutta missä?) on korkea.