Nähtävästi haluan yhä päivitellä ihmisille elämääni, kun sitä tulee tehtyä Facebookin rajoitteissa kuitenkin (aina on helpompaa kun on keinotekoisia rajoitteita, kuten statuksen pituus: eivät nouse vaatimukset itselle liian koviksi). Toisaalta monet fb-tuttavat eivät moisia päivityksiä kaivanne, joten ne eivät ole oikein kohteliaita. Palaan siis päivittämään tänne - jos ei muuta, niin sitten niitä yhden virkkeen kuulumisia - sen lisäksi, mitä yritän muuten satunnaisesti sanoa.

Siispä: viikonlopun SCA-investituura oli vähällä peruuntua kaikesta henkisestä psyykkaamisesta huolimatta, kun sain aikuisikäni ensimmäisen täystehoisen virtsatietulehduksen. Antibiootit kuitenkin auttoivat niin, että pääsin paikalle lauantaina iltapäivällä ja hoidettua lupaamani lausumisen. Kyseinen lausuminen sujui kohtuullisesti, ei huonosti mutta ei upeastikaan, koska tapani mukaan en ollut osannut valita ja rajata tarpeeksi ja siten en ollut ehtinyt opetella ulkoa kahta tai kolmea tekstiä, vaan osasin puoliksi puoli tusinaa. Joita ei kuitenkaan voinut lausua, kun ne olisivat kyllästyttäneet kansan jo kuoliaaksi. Siispä lausuin osin paperista, ja se rajoittaa aina esiintymisen fyysistä puolta ja hiukan sanallistakin. Mutta ei se nyt surkeasti mennyt, ja olipahan korsi kekoon: välipalaa musiikista - jota oli aivan mahtava määrä ja laadukasta! Siis pitojen ajan. (Sen jälkeisestä musiikista en sano mitään, mutta kun kerran se miellytti suurinta osaa osallistujista, niin sen parempi tapahtumalle toki.)

Kaikkiaan tapahtuma oli hieno ja tunnelmallinen (se, että siinä oli piirteitä, jotka eivät olleet minun keskiaikaani, jäi hyvien asioiden, kuten musiikin, ihmisten ilon ja hallitsijoiden ihanuuden, alle), ja olen iloinen, että pääsin mukaan ja tapaamaan tuttuja pitkästä aikaa. Ehkä sitten paremmin taas vastaisuudessa - vaikka tänä syksynä onkin aika pitkälti aikaa seuraavaan tapahtumaan.

Mutta se on sanottava, että kaikki sympatiani ovat niiden naisten puolella, jotka kärsivät virtsatietulehduksista usein, kun tämä yksikin oli minusta aivan kauheaa! Kai sitä tottuneena tosin osaa sitten aloittaa antibiootit ja muut lievityskeinot ajoissa, mutta silti!

Sain myös Moiran kultamekon valmiine nyörityksineen annettua vietäväksi (kurjaa, ettei Moira itse päässyt paikalle sitä käyttämään, mutta toiste kai sitten). Aina plussaa, kun on jokin projekti kokonaan suoritettu.

Hm. Ja tavoite oli yksi virke. No, jos pidän sitä tavoitteena vastakin, ei ainakaan tule paineita kertomisen kattavuudesta. Kerron mitä kerron.