Niin. Kun sittenkin kun jotain hyvää tapahtuu, se vain muistuttaa siitä, miten järjettömän paljon on tehtävää, jota ei saa tehtyä (jonka tekeminen on raskasta ja loputonta; jota on niin paljon ettei loppua voi nähdä; eikä toivotta voi jaksaa yrittää mitään).

Kuka elämää haluaa? Ei siitä selviä.

Joka tapauksessa 1.-17.12. on sijaistöitä. Saapahan lyhennettyä hiukan velkojaan, eipä siitä juuri muuta iloa ehdi olla.

Yths ei reagoi, joten pakokauhu siitä, etten viimeiselläkään mahdollisella epätoivoisella taholla ole avun arvoinen, kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä.

ETA: ...Tai siis ei ole. Juuri tämän kirjoitettuani sijaistettava soitti: sikaflunssan vuoksi hänen suunniteltu lomansa peruuntui.

Ei ole vielä mitään reaktiota.

ETA2: Päivä vain paranee. Yths oli palauttanut lähetteen. En siis kelpaa hoitoon ja siten ihmiseksi - missään.

...Katson peileihin ja mieleni tekee kirkua. Olen vain niin lannistunut, ettei kirkuakaan edes jaksa. En löydä sanoja sille, miten paljon peilikuvani oksettaa minua. Tiedän, että oikeasti hyvä ihminen jaksaisi nousta sen yläpuolelle ja - olla vain pirteä ja ystävällinen ja hyvä ja auttava.

Tiedän sen.