Kun ei tee niin kuin lupaa (eli kirjoita), on vaikea tietää, mistä aloittaa sitten kun lopulta tekee. Niin että jospa vaikka aivan siitä konkreettisimmasta ja helpoimmasta päästä.

Pukuprojektit ovat edistyneet jotensakin siedettävästi: myin pois armeijanvihreän villatunikan ja tekaisin yhden huppelanden sinisestä villasekoitteesta. Pari huppua on yhä saatavana, jos joku tahtoo, ja sitten se kaikki sekalainen.

Vaatetus Antikristuksen yöhönkin valmistui riittävästi, etten mennyt aivan rikki edeltävinä päivinä. Istuva lyhythihainen pellavamekko piti kyllä ommella päälle edestä, kun nyörinläpien tekeminen olisi vienyt aivan liian kauan, mutta se ratkaisu on todettu toimivaksi ennenkin. Sinisen huppelanden onnistumisesta rohkaistuneena vetäisin itsellenikin huppen siitä kauan jemmatusta pinkkimustasta villasta (joka siis näyttää kauempaa lähinnä burgundilta). Siihen en ollut aivan niin tyytyväinen, mutta kyllä se peliin kelpasi ihan kauniisti. Lisäksi sain aikaan yhden perushilkan lisää, valkoisen alusmekon kavennuksen (jää vähemmän ruttuun kirtlen alle) ja oikein sievästi onnistuneen pikkuhupun, sellaisen, jossa voi kääntää edestä noin 10cm ja joka jätetään kaulasta auki. Se on tummanvihreää ohutta huopavillaa ja vuorattu ohuella kauniskuteisella tummanpunaisella villapalalla.

Turkisvuorattua viittaa en ehtinyt saada vieläkään aikaan, mutta en olisi sitä kyllä tarvinnutkaan. Se olisi tietysti mukava olla ennen Grunwaldia, mutta katsotaan nyt. Lähiaikojen ompeluita on onneksi edessä vain kohtuullisesti.

Beleriandin tarinoihin (Viron Tolkien-peliin) toivon selviäväni silkkibliauteillani, joskin punaista bourettesilkkistä bliautia voisi säätää niin kuin olin ajatellut: uudet lautanauhat ja helmaan tukikaitale. Jos sinne jotain pitää tehdä, niin korkeintaan jotain epäkäytännöllisen kevyttä viittaa tai hihatonta mekkojuttua bourettesilkkisen päälle (aiempien pelien kuvissa on vallinnut vahvasti elokuvien puvustustyyli).

Grunwaldia ennen pitää siis saada punaiseen 1300-1400-luvun istuvaan kirtleen ne nyörinlävet ja lisäksi korjailla sen istuvuutta vieläkin - ei siitä tullut ensimmäisellä yrittämällä optimaalista, vaikka kuinka yritin sovittaa ja säätää (aika hurjaa, että vaikka Moiran ja minun yläosan mitat ovat teknisesti lähes samat, Moiran kaavaa piti muuttaa vaikka kuinka paljon, koska käytännössä olen niin paljon lyhyempi - myös yläosasta). Houppelande osoittautui yllättävän ohueksi, joten se pitää vuorata. Koska vuori ei juurikaan näy, käyttänen kaikki mahdolliset vanhat silkkipalat. Aion myös kerätä hihat kapeaan rannekaitaleeseen: se vain näyttää paremmalta niin. Jos vielä ainakin yhdet villakankaiset sukat ja yksi ohuenohut alusmekko, niin enköhän pärjää siellä.

Luulen myös, että eräästä värjäyssäädössä olevasta villasta tulee riittämään sekä sen aiottuun käyttöön että siihen uuteen muinaisvillamekkoon - jos näin, suurin kesän vaatetusongelmista ratkeaa!

Niitä italialaisia voidaan ajatella sitten joskus. En ehdi kuitenkaan tehdä mitään ennen Miehonlinnan Suwiöitä puolentoista viikon päästä, kruunajaiset jäävät väkisinkin väliin ja paroninvaihdossa syksyllä on muinaisteema. Ehkä sen jälkeen.

Muille ompeluista työn alla on paraikaa Inkan saksalaispuvun viimeistely, kun nyt sain selvitettyä sen kinkkiset kohdat ja visioitua koristekaitaleiden sijoittelun. Sen jälkeen askartelen Moiran kultaisen silkkikirtlen napinlävet, jotta hän saa sen takaisin käyttöönsä! Pienempiä juttuja saattaa syntyä siinä ohessa, kun nyt näytän päässeen kuopasta eteenpäin.