Yritä tässä nyt sitten reipastua!

Kolmas kova flunssa tänä syksynä. Ja heti, kun selkä oli helpottanut ja antanut oikaista itsensä! On tarpeeksi vaikeaa saada itsensä hoitamaan tätä fyysistä kuntoa muutenkaan, ja sitten kun todella on havahtunut sen pakkoon, ei kuitenkaan voi!

Ilmeisesti kuitenkin olisi syytä, koska en keksi enää muutakaan, millä parantaa vastustuskykyä (kaikkia mahdollisia vitamiineja ja hivenaineita kyllä jo syön). Sitä paitsi olen myös nyrjäyttänyt nilkkani kaksi kertaa aika lyhyen ajan sisällä, mikä kertonee myös jotain siitä, että yleistä lihaskuntoa olisi syytä parantaa, jotta olisi enemmän liikekontrollia.

Kiroiluttaa. Toisaalta ehkä tämä kaikki ravistelu lopulta pakottaa liikkeelle, vaikka kuinka ahdistaisi. Siis sitten kun tämä flunssa on ohi ja nilkka korjaantunut.

(Onneksi sentään flunssa paheni vasta tänään - eilen vielä toivoin, että se olisi jotain pientä, joka kyllä menisi päättäväisyydellä ohi. Niinpä sain oltua reipas, laittauduttua asiaankuuluvasti ja mentyä hauskoihin bileisiin, joissa tapasin monia mukavia tuttuja ja sain taas vähän perspektiiviä siihen, että ehkä sitä ei ole niin kauhean kummallinen ja kauhea, vaan ihan vain ihminen kuten muutkin. Taktinen voitto Harmaata vastaan siis - saa nähdä, kuinka kovaa se saa lyötyä takaisin...)

(Tosin nyt olen jälleen kerran syvällä kommunikaatioanalyysin pauloissa: ettei olisi tarpeeksi mietittävää jo noilla muillakin tasoilla, mietin myös jälleen kerran, annanko yhä vääriä signaaleja tietyissä asioissa, niin kuin joskus ovat toverit väittäneet. Ihmisten tuntuu yhä olevan vaikea käsittää, että perusluonteeltaan vilkas otus, joka puhuu paljon ja kovaäänisesti, voi silti olla pohjimmiltaan pieni, arka ja passiivinen. Ja että näistä seikoista huolimatta voi olla suhteellisen selvillä omasta itsestään, mielipiteistään ja maailmasta yleensä eikä ole valmis taipumaan toisten mukaan suoraa päätä. Kun nyt kuitenkin on kokenut yhtä ja toista ja mielellään pitää kiinni edes pienestä määrästä omanarvontuntoa. Ainakin julkisesti.)