Status: pieniä varovaisia edistysaskelten tahdinlaskuja, mutta ei vielä hehkutella, ennen kuin niistä jotain seuraakin.

Hiukan edistystä myös arkielämässä: Suvin ehdottama akkain ryhtiremontti on alkanut nytkähdellen mutta silti piristävästi. Toisten seurassa saa paremmin otetta arjesta ja myös työnnettyä ne seinillä suunnattomina riehuneet varjopeikot hiukan kauemmas, niin että varjotkin asettuvat oikeamman kokoisiksi. Vaan katsotaan nyt.

Jousiammunta pitkästä aikaa - ja nyt ensi kertaa ihan ajan ja toiston kanssa - oli sekin elähdyttävää. Ehkäpä jo ensi kesänä olisi varaa jouseen (vaikka tuskin varaa/aikaa muihin jousimiehen varusteisiin Grunwaldin taistelukentälle - tyytynen yhä tarjoutumaan vedenkantoon). Roikkuvien ompelujen selättäminen etenee yllättävän tasaista tahtia.

Viikonloppuna piti taas valita asioiden välillä, ja nyt valitsin Annanpäivät, koska minun on kerta kaikkiaan päästävä sovittamaan sen dubletin kaavaa (=vuoria), jotta voin saada sen joskus oikeasti tehtyäkin! Kun autokyyti järjestyi ja kyseessä on tarpeellinen, lähes pakollinen asia, niin kaipa sitä kestää pynttäytymisstressiä sen verran. Toivottavasti. Ehkä. Ei niin, ettei siellä tapaisi paljon mieluisia tavattavia ihmisiä! Toivottavasti vain jaksaa muistaa ja ilmaista, että se on mieluista.

Oleellisempia sitten, kun ei ole herätystä purentahammaslääkärille kahdeksaksi.