Hah! Se nappasi taas pitkästä aikaa tarinan takinliepeestä kiinni!

"Mysteerio, minä tunnustan sinut..."

(Tietenkin on mysteeri. Mutta on myös paluu harjoitustangon ääreen. Kaikki meistä eivät ole nopeasti palamaan tarkoitettuja kohtalonjumalattaria Edithin tavoin.)

(Mutta on myös niin, että mysteeriä ei saa kieltää. On annettava itsensä tunnustaa sen voima, haltioitua siitä, seurata sitä eikä antaa itsensä vain kieriä tomussa ja muuttua siitä harmaaksi ja kuivaksi kuin palanut paperi.)