Tänään taas vähän lähempänä ihmisten maailmaa. Eilenkin jo, olin puutarhassa hyödyllinen (noin puoli tuntia, mutta silti), söin hyvin ja terveellisesti Helin seurassa arvostellen Celine Dionin taustatanssijoita ja siivoilin lopultakin talvivaatteita kaapin ylähyllyille sekä muuta sellaista pientä.

Silti vielä hidas ja hiljainen olo. Kuvia kyllä näen, mutta sanat pitää hakea muualta. Ja ne kuvatkin liikkuvat hitaasti ja juuttuvat paikoilleen.