Siis mä vaan niin en osaa kirjoittaa. Ja nyt se on ihan oma vika, kun olen taas onnistunut huomaamattani liukumaan siihen, että luen aivan liikaa asioita englanniksi ja aivan liian vähän suomeksi. Luulisi, että päätös vähentää kirjojen aktiivista lukemista juuri nyt olisi auttanut asiaa, mutta eipä vain - sillä niin suuri osa mukapakollisesta nettilukemisesta on tietysti verkon maailmankieltä. Ei sitä edes huomaa, kuinka paljon sitä saturaatiota tulee, ennen kuin alkaa laskea, ja sitten kokemus on vähän sama kuin dieetin aloittajalla, joka listaa kaiken päivässä syömänsä. (Ei siis mitenkään voi olla näin paljon! Eihän? Ihan oikeesti? No, eipä sitten ihmekään...)

Viimeisimmän kielivirtaan antautumisen myötä olen kyllä kirjoittanut itseäni huvittavan kuvauksen parista ihmisestä eräässä hyvin epätavallisessa kontekstissa (joka edellytti englannin käyttöä, vaikkakaan tuskin koskaan tulen osallistumaan oikeasti siihen kontekstiin). Sen lisäksi olen luullakseni onnistunut paremmin eräässä englanniksi käydyssä keskustelussa (keskellä muuten suomeksi kirjoitettua tekstiä) kuin olisin onnistunut huonompana päivänä. Ei niin, että siinä tekstissä olisi muutenkaan mitään järkeä, koska kuka nyt kirjoittaa dialogin yhdellä kielellä ja muun tekstin toisella, ja sitä paitsi sekin menee edellisen kanssa pinoon "eisitkoskaankellekään". Aivan turhia kommervenkkejä siis.

Minun pitäisi tosiaankin hankkia anonyymi blogi teksteille. Paitsi että en minä sinne voisi laittaa mitään, mistä olen täällä kitissyt, jotta ne eivät kavaltaisi minua.

Ja nyt sitten olen taas juuttunut sen ilkeästi iholle kiemurrelleen AU:n kanssa, ja taas tyypilliseen kohtaan. Sitä tuskitellessani olen jo kirjoittanut mielessäni ainakin kolme muuta kohtausta, jotka käsittelevät periaatteessa samoja asioita, mutta olisivat niin paljon parempia kuin tämä. Valitettavasti vain yksikään niistä ei ole vaihtoehtoinen ratkaisu tähän nimenomaiseen kohtaukseen. Ja sitä paitsi jos alkaisinkin todella kirjoittaa niitä, törmäisin luonnollisesti aivan samoihin ongelmiin. Kaikki on niin helppoa niin kauan kuin se on päiväuniasteella...

Ja luoja, että se suomen kielen karkaaminen käsistä näkyy heti tuossa pitkässä AU:ssa muutenkin!

Keksin tässä taannoin keinon, jolla huijata itseäni pitämään itse kehittämiäni hahmoja mielenkiintoisina: ne pitää antaa joksikin aikaa nimellisesti jonkun toisen omiksi! Eli siis kehittää niistä ropehahmoja ja peluuttaa niitä jonkin aikaa! Siten saisi hiljennettyä sen Harmaan teesin, että mikään minun päästäni lähtenyt ei voi olla oikeaa, todellista, omaperäistä tai arvokasta, koska eiväthän ne kokonaan olekaan minun päästäni! Tämä tietysti edellyttää sitä, etteivät pelaajat paheksuisi sitä, että otankin hahmot takaisin fiktiooni, ja se varmaan edellyttäisi sitä, että pelaajat tuntisivat saaneensa minulta vastineeksi viihdyttävää ja koskettavaa pelinkuljetusta. Ja se taas edellyttäisi sitä, että ylipäänsä olisi aikaa ja resursseja peluuttaa ja että yleensä olisin mitenkään siedettävä ja kykenevä peluuttaja, ja siitähän ei ole kenelläkään vielä todisteen silppuakaan!

Päiväunet ovat helppoja. Päiväunet ovat niin helppoja.