AAAARGH!!! Mä en voi uskoa, että kirjoitan sitä, mitä tällä hetkellä kirjoitan! En pitänyt edes jutun kokonaiskonseptista, kun aloitin, mutta se nyt vain pomppi nenän edessä ja heilutteli kuvallisia viirejä, kunnes luovutin ja päätin hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä. Ja nyt se sitten vaatii lisää kuvioita, joita ainakaan en halua kirjoittaa, mutta kun ne ovat välttämättömiä tarinan etenemiselle, ja siellä edessäpäin on luvassa houkutuksia.

Riivatun talvihovin trickster-pupu-vaihdokkaat. Mahtavat hallitsijanne tykätä, kun näkevät, mitä saatte aikaan.

Fanficin kirjoittaminen on kuin larppaamista siinä, että välillä on asetuttava itselleen hyvinkin vieraan tuntuisten hahmojen nahkoihin. Kyllähän se on tehtävissä, kun motivaatiota vain on - ja sitä paitsi on onneksi aivan eri asia empatisoida kuin sympatisoida. Mutta toisin kuin larpissa, ficissä ei voi kieltäytyä epämieluisan hahmon nahoista, jos se osuu kohdalle, koska jonkun se on tehtävä, ja valitettavasti niitä joitakuita on vain sinä yksin. Saapa nähdä, seuraako moisesta samantapaista empatiakyvyn laajenemista kuin hyvien larppihahmojen myötä vai jääkö hyötyä saamatta, jos kuitenkin salaa kantaa hahmolle lisää kaunaa siitä, että joutuu sitä ymmärtämään. Toistaiseksi todistusaineisto näyttäisi tukevan empatian laajenemista, mikä on minusta hiukan yllättävää.

(Ehkä minä vain en toistaiseksi ole yrittänytkään kirjoittaa itselleni todella vieraista tai vastenmielisistä hahmoista; mitäpä hupia siitä olisi, etenkin kun on näin varhaisen vaiheen addikti? Ja toivottavasti ennen sitä vaihetta olenkin jo siirtynyt omiin keitoksiin.)

P.S. Joulu näyttää sittenkin järjestyvän kivuttomasti. Ei tunnukaan niin vastenmieliseltä matkustaa - paitsi tietysti jos flunssa on liian paha, mutta katsotaan nyt.