Takatiskin harmaa kirjanpitäjä hekumoi tänään, sillä tosimaailmasta tuli pari epämiellyttävää faktaa lyötäväksi pöydälle. Sen hymy on tiukka ja ylimielinen, mutta koska faktojen kanssa ei käy kiisteleminen, se tietää olevansa voitolla ja riemuitsee sisälläpäin: siitäs sait, feeniks, kun kurkotit unelmissasi liian korkealle.

Siitäs sait...

Ja feeniks seisoo sen edessä nöyränä, niin kuin muuan ystävä kuvaili, ja toistaa kiltisti lippuluukun opinkappaleita. Lentäminen ei ole mahdollista. Pääsy ihmiskunnan jäseneksi on ansaittava. Onnellisuus kuuluu vain kauniille. Hyvyydellä voi korvata kauneuden, jos on tarpeeksi nöyrä, ja sittenkin voi saada vain pienen onnen. Ja keijuvaltakunnan merkistä on maksettava enemmän. Jos tahtoo ne kaikki, kurkottaa ylemmäs kuin on ansainnut. Maksun on täsmättävä, ja maksu on hyvin suuri ja se toinen sarake hyvin, hyvin vajaa.

Ei ole feeniks yrittänyt tarpeeksi ansaitakseen sen tasapainoon.