Mitä siis tapahtuukaan?
Ulottuvuudet limittyvät, paperinpaksuiset,
läpikuultavat, sivuuttavat toisensa,
kahahtavat,
ovat ohi
Kahahtavat uudestaan, uudestaan:
ääni kuin tuuli, kuin hyväily, kuin veitsen viilto
kuin kaikki mikä toisille riittää
...Pitääkö minun siis kuitenkin odottaa
siihen asti, että tapaamme toisella tähdellä
kun aika on vaihtunut ja olemme itsekin toisia
ja toisia jälleen kerran?
liian julmaa, Kellonvirittäjä
liian julmaa kuolla niin kauan
(Kaipaus anonyymiblogiin heräsi taas. Voisi hehkuttaa asioita välittämättä siitä, miten ne näyttävät suhteutuvan elämän Säätöön ja Rovioon, ja toisten johtopäätöksistä moisen pohjalta.)
Kommentit