Paitsi että lupaus numero yksi on lunastettu tällä suomen kieleen vaihdolla, aloin toteuttaa myös lupausta numero kaksi syntyperäisen englanninpuhujan hankkimisesta betalukijaksi. Beta reader on fanficissä yleisesti käytetty erittäin näppärä käytäntö, vapaaehtoinen esilukija/kommentoija/toimittaja. Muuten en vaivautuisi - ainakaan vielä - mutta en kyllä aio päästää julkisuuteen ainoatakaan englanninkielistä tuotettani, ennen kuin sen on syntyperäinen lukija korjannut. Kommunikoinnissa riittää ymmärtäminen, kirjallisuuden yritelmissä on idiomaattisuus vähän niin kuin vähimmäisvaatimus.

Harmi vain, että en ole pitänyt yhteyttä yhteenkään Usenetin aikaiseen nettituttuuni... Eipä silti, ei heistäkään kukaan tainnut olla varsinaisesti kirjoittaja.

Huvittavaa, että tämän luonteenomaisesti pikkutunneilla tapahtuvan toiminnan vuoksi minun täytyy myös luoda itselleni nyt tiukka päivärytmi. Kun nyt olen antanut itselleni luvan kirjoittaa, en koskaan saa edettyä gradun ja muun opiskelun kanssa, jos en varaa sille päivätyön aikaa ja pidä siitä enemmän tai vähemmän ehdottomasti kiinni.

...Niin, ja sitten tosiaan se gradu... Toisaalta sen tekeminen ei pelota ollenkaan yhtä paljon, kun on jotain paljon suurempaa ja merkittävämpää pelättävää. Katsotaan, johtaako tämä kaikki lopulta mihinkään. Tekemisestä puhuminen kun on niin helppoa, itse tekeminen vaikeaa ja tuskallista. (Johtuisikohan se siitä, että sanat itsessään ovat jo minulle tekemistä?)