Ei pysty sanomaan, löysikö Questionable Content parhaan vauhtinsa jossain seitsemännensadan sivun tienoilla, vai oliko se vain siihen mennessä kuluttanut oman kuopan aivojani possessoivien lonkeroiden lomaan ja asettunut sinne taloksi. Suunnilleen siitä asti olen kuitenkin kikatellut tauotta. Uskollisuus Girl Geniusille horjuu pelottavasti.

(Mitä suurempiin uskollisuuksiin tulee, alkaa tosissaan ketuttaa tämä BN:n katsominen ilman tulkkausta. Kysymysten määrä poksauttaa kohta pään! Ja sitä paitsi pitäisi päästä kirjoittamaan tulikivenkatkuinen essee siitä, miten typeriä ja vääriä kliseitä sarjassa kaupataan rakastamisesta... lähinnä siksi, että käytetään ihan vääriä termejä. Grrr... Mutta eihän sitä voi tehdä, kun ei ole nähnyt läheskään kaikkea sitä draamaa, johon ne puheet pohjaavat...)

(Kun siis voi helvetinkuustoista ei "intohimo" ole vastakkainen "rakkaudelle"! Ilman intohimoa on ihan turha kuvitella romanttisen rakkauden pysyvän pystyssä - muunlaisen ehkä, mutta ei romanttisen käsityksen mukaisen. "Pakkomielteinen, illuusioon perustuva ihastus" olisi ollut oikeampi määritelmä! Ja ylipäänsä se, että rakkautta ei pitäisi mitata sen paremmin helppoudella kuin vaikeudellakaan, vaan vain sillä, että se tekee olon hyväksi. Hurmioituneeksi, joo - ainakin aluksi - mutta myös hyväksi. Ja ainakin aluksi sekä hurmioituneeksi että hyväksi. Kumman tahansa puute on paha juttu. Vaikeudet suhteessa eivät mittaa sen syvyyttä - ne ovat vain juuri sitä: vaikeuksia. Ja toisaalta jos ei tunnu paljon miltään muulta kuin tasaisen miellyttävältä, ei sekään kauheasti pitkälle kanna. Onneksi siellä myöhemmin kumotaan se käsitys, että olisi kyse jälkimmäisestä. Se vaikeusjuttu on itsepintaisempi, mutta sitä käsitystä vastaan tappeleminen on vain niin uuvuttavaa. Se on pitänyt itse kokea, ennen kuin sen tajuaa.)

(Tiedän, olen todella epäselvä. Kunhan nyt vain murisen ja mumisen.)