Jos tulisit tänne (sanoi Eliot)
jos tulisit tänne
et kohtaisi yhtä joka on muuta kuin odotit
ja väistää sinua, ja äkkiä olet sankari, ratkaisija
matkalla tuntemattomaan ja suureen voittoon
ei
et kohtaisi ketään, vain fragmentteja

minä jonka piti olla yksi, kokonainen,
ota tai jätä, tässä olen, kelpaan tai sitten en
(liian kauan sitten jo liuennut veteen ja multaan ja oletuksiin
ja lakannut hengittämästä muutoin kuin toisten hengittäessä
sellaista ilmaa joka ei antanut ääntä sellaisille sanoille
jotka nimeäisivät todesti)

olen vaatinut itseni takaisin itselleni, olen polttanut nimestäni kaikki naamiot,
olen seissyt ilman suojia ja ilman viisautta ja tahtoa ja suuntaa
sillä kaikki suunnat olivat yksi ja sama: tulla itsekseni
ja jos muutuin, se johtui vain siitä, että luulit minun olevan toista
ja lähemmäs tultuasi näit suoremman valon läpi

kuka siis jakoi minut uudestaan kuin juhlapöydän uhrikakun
eri lautasille, joista jokaisesta jää puolet ympäri huonetta,
irrallisista palikoista siristäen muodostuva naisen ääriviiva,
tilkkumaija, kasvojen joka sauma kurttu todellisuudessa:
kuilu jonka yli et voi hypätä ja jonka kiertäminen on liian pitkä matka

kuka tiesi yhä pitävän salaisuuden ja jakoi nimeni moneksi
veitsenterän sileällä ja kirkkaalla huomaamattomuudella ja jakeli ne pois?
Sillä nimeäminen on valta ja muuttaa aina: nimeäminen on ennustus ja loitsu
ja minun täytyy totella sitä
sano että olen tätä ja minä olen, voin sille yhtä vähän kuin
peili voi olla kuvastamatta katsojaa

Jos tulisit tänne
eksyisit maahan joka on auennut kappaleiden väliin
portaita meriä köynnöksiä aurinkoa uneliaisuutta kirkasta jäätä
hiekkaan piirrettyjä kirjaimia tai jauhoon tai jäniksen jälkiin
hic sunt leones
täällä on palaneen paperin väriä eikä muuta
sillä kaikki nimeni on kaiverrettu patsaisiin jotka katsovat ulos
en tunne teitä sinne enkä sieltä pois

kysy
kysy, että annat minulle vastaajan nimen ja vallan
minulla ei ole aikaa tälle arvoitukselle jossa se on silvottu liian kauas itsestään
kysy!