Näin unta, jossa olin onnistunut löytämään jostain suuresta joukkotapahtumasta (konsertista, jättilarpista, musiikkimessuilta?) mitä viehättävimmän miehen, joka vielä teki selväksi, että viehätys oli molemminpuolista. Huvittavaa sikäli, että mies oli sitä jykeväleukaista ulkonäkötyyppiä, joka ei tosielämässä ole minusta tippaakaan kiinnostava, vaikka lienee monen naisen unelmien täyttymys (sellainen Heroesin Nathan Petrellin ja Mad Menin Don Draperin välimuoto). Mutta jos kaikin puolin muuten on sopiva eikä nyt suorastaan ruma, niin eihän tuollaista tietenkään poiskaan työntäisi (unessa totesin hänen jopa onnistuvan säilyttämään viehätyksensä popmusiikin tanssilattialla, mikä ei todellakaan ole miehille helppoa).

On aina jotenkin hassua, kun koen unieni hemmottelevan minua. Koko ajatuksessa on jotain nurinkurista. Itsestähän ne kuitenkin tulevat - joten tarkoittaako se sitten, että alitajuisesti koen jotenkin ansainneeni jotain positiivista juuri nyt?

Onnistuin kyllä eilen pääsemään eräänkin tunneketjun alkupäähän asti aikamoisten tiheikköjen ja tappuroiden läpi. Ehkä se sai aikaan yllättävää tyytyväisyyttä.