Torstaina jatkettiin seikkailuja kaukaisessa galaksissa. Tällä kerralla seikkailut olivat yllättävämpiä ja sekalaisempia kuin edellisellä, ja hetkittäin sai pidätellä hysteriaa, kun hahmot tekivät ja hahmoille tehtiin mitä merkillisimpiä asioita. Eikä se aina onnistunut se pidätteleminenkään... Ari pelinjohtajana oli tällä kerralla melko vahvassa asemassa ja toisaalta rohkaisi pelaajia päättämään hahmon toimista nopeasti ja vaistolla ja toisaalta piti huolen siitä, että pelaaja ei päässyt tekemään päätöksiä, joista hahmo olisi ehdottomasti tiennyt enemmän (mutta sitä tietoa vain ei ole ollut mahdollista kampanjan puitteissa pelaajalle välittää). Silti minusta hahmojemme erilaiset persoonat pääsivät erityisen hyvin esille, kukin vuorollaan.

Itse en oikein kokenut pelanneeni ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Ehkä vain koen, että jotain oli enemmän hakusessa kuin muilla. Ei niin, että siltä olisi sinänsä tuntunut. Oli mm. hyvin valaiseva hetki, kun jedimestarini (entinen sellainen siis, koska hahmosta tosiaan tuli edellisellä kerralla täysivaltainen jedi, mutta luotettu mestari on tietysti aina sitä) kysyi minulta, millainen ensimmäinen mestarini oli. Pelaajana en ollut ajatellut hahmon aiempaa, monivuotista padawan-suhdetta ollenkaan tarpeeksi perusteellisesti aikaisemmin, ja se, mitä nyt kykenin vaistolla heittämään, osoittautui yllättävänkin filosofisen sopivaksi kampanjaan ja siihen, miksi hahmo sitten oli siirretty opetettavaksi toiselle melkein jo valmiina jedinä. (Koska hahmo on naispuolinen twi'lek ja meidän kampanjamme kaanonissa Aayla Securan ensimmäinen ja tietty sitten ainoaksi jäänyt oppilas... eli hahmo samaistui liikaakin mestariinsa eikä koskaan kyseenalaistanut mitään, kun oli niin helppoa ajatella, että tuo toinen on samanlainen kuin itse on, vain valmis ja täydellinen. Eikä myöskään siten osannut todella hahmottaa, kuinka erilaisia katsantokantoja voi olla paitsi älyllisten olentojen välillä, myös jo pelkästään eri jedien. No, tämä uusi mestari sitten olikin aivan kaikkea mahdollista vastakkaista - laji, tausta, luonne, toimintatavat... Ja lopulta kuitenkin asevelitoveruus ja myös emotionaalinen luottamus oli mahdollista saavuttaa, ja se kehitys onkin ollut kampanjan yksi mieluisimpia anteja.)

Miksi sitten tuntui, etten oikein ollut haasteen tasalla? No... osaksi se kai johtuu siitä, että toisista nyt sattui näkemään sellaisia mieleen jääneitä luonteenomaisia hetkiä, jotka ilahduttivat paljon, ja osaksi siitä, että kun tapahtuu paljon ja kaoottista, hermostun yhä, vaikka Arin pelautustapa onkin antanut minulle paljon itseluottamusta. (Minua rohkaisee suuresti, kun tiedän pelinjohtajan olevan puolellani - meidän kaikkien puolella tietysti - enemmän kuin vain simuloivan mahdollisimman järkähtämättömästi valmistelemaansa maailmaa... saati sitten olevan aktiivisesti juonikas vastustaja. En väitä, että kumpikaan tapa olisi sen parempi, vaan vain että minulle epävarmana pelaajana lisävarmuus tuo tukea uskaltaa enemmän eikä vain epäröidä loputtomasti. Enkä silti oleta, että selviämme hengissä mistä vain, vaan kyllä tyhmyydestä silti maksaa ja universumi on kuolettava... mutta tiedän, että tarina on tärkeämpi kuin se, pystynkö varomaan ansoja joka varjossa tai kykenenkö ehdottomaan loogisuuteen - ja samanlaiseen loogisuuteen kuin pelinjohtaja sillä ymmärtää.) Osaksi minua harmittaa erityisesti se, etten kyennyt roolipelaamaan sitä, kun hahmojamme vastaan käytettiin feromonityyppistä hallusinaatiohuumetta: olihan tilanne tietysti täysin absurdi, mutta olisi sitä silti voinut edes yrittää eikä vain arastella niin paljon, ettei kyennyt minkäänlaiseen in-game-interaktioon. Kun tiedän, että vika oli juuri siinä, että olin liian arka ja kiusaantunut.

Nolouttakin pitäisi voida kestää. Tai ainakin ottaa sen riski.

Seikkailuosiot sujuivat loppujen lopuksi kohtuullisen hyvin, vaikka saimmekin muutamaan kertaan kauhistella sitä ilmettä, jolla Mace Windu hahmojamme joutui mulkoilemaan - ja aivan syystä! Sosiaalisten kuvioiden pelaaminen tuntui omalta kohdaltani jäävän vähän kesken: ehkä alun kiusaannuksen jälkeen jäi nälkä korjailla asioita ja palata takaisin hahmon itselle vaikeisiin pisteisiin.

Onneksi ei tarvitse odottaa kauan: ensi viikolla jälleen lisää!