Täällä kitisen surkeuttani niin, että varmasti saan viimeisetkin tutut uskomaan siihen. Toisaalla huomaan olevani hankala ja yliterävä snobi. On annettava olla, koska ei siitä mitään tule, että lähtee yrittämään nostaa jonkin establisoidun keskustelun tasoa, kun ei muutenkaan ole vielä sovittanut itseään sen keskustelun vakituiseksi osaksi.

(Mutta kun vain ajan myötä alkoi niin pahasti riipiä se, että aikuinen, yliopistotutkinnon suorittanut yläasteen opettaja voi olla niin täydellisen kykenemätön perspektiiviin; niin ylimielinen siitä, että tietää parhaiten vain siksi, että on valmistunut englantilaisesta filologiasta; niin sokea sille, että maailmankirjallisuus ei ehkä huipentunut J.K.Rowlingissa, tai sille, että kirjallisuudenopinnot eivät takaa sitä, että oma mielipiteesi jostain kirjasta on ainoa ja oikea ja ne, jotka näkivät kyseisessä kirjassa vikoja, saattoivat vallan hyvin ymmärtää sen "kiehtovan monitasoisuuden ja intertekstuaalisuuden" ja silti nähdä ne viat myös.

Mun teoria on, että se kyseinen keskustelu on kyseiselle ihmiselle helppo hiekkalaatikko tuntea olevansa toisia isompi yliopistotutkintoineen. On helppoa hymyillä tädeille alentuvasti. Ja tietysti brittiläinen kirjallisuus on kaikkia muita oikeampaa, eihän sitä voi oikeasti edes kyseenalaistaa, vaikka nuo tädit - hiekkalaatikon omistaja mukaan luettuna - hymistelevätkin korrektisti joillekin ajankohtaisille kolmannen maailman todellisuuksista kertoville kirjoille.

Ei hittolainen.)

/rant

Meninpäs sitten tuhlaamaan otsikon, jota olen säästänyt odotuksesta hekumoiden sopivaa merkintää varten, kiukkuiseen vaahtoamiseen.

Ei ollut muutenkaan hyvä aamu. Ja nyt pitäisi keksiä jostain tylsemmän väristä muinaispukukomboa ja lähteä marppaamaan.