En jaksa yhäkään juuri enempää.

Mutta tartuin sentään erääseen rävellykseen voidakseni lähettää sen ja sen jatko-osat kolmannelle lukijalle. Olen viimeksi lueskellut niitä jatko-osia ja taputellut itseäni päähän siitä, miten mainioita ne muka ovat, mutta kun nyt aloitin ensimmäisen alusta, pääsin siitäkin harhakuvasta. Se alku on kauheaa roskaa ja vaatii täydellisen uudelleenkirjoituksen. Ja tämä on sentään aivan puhtaasti henkilökohtainen fantasia, jota ei muutenkaan voi mitata millään järkevillä kirjallisilla mittapuilla, niin että miksi ihmeessä edes vaivaudun moiseen?

Mutkun. Emmätiedä. Aagh.

Sanastoni degeneroituu sille ameeban tasolle, jonka älykkyystasoon tunnen juuri nyt ehkä vaivoin yltäväni.

Gaah!

(Mutta ainakin tämä on voimallista turhautumista, ei väsynyttä ja tyhjää kuten eilinen. Lopputulos ei välttämättä ole sen parempi... mutta ainakin ehkä saattaa olla.)