Olipa tosiaan vielä kolmaskin Star Wars -pelikerta tässä hyvässä putkessa. Pelinjohtaja käänsi kaikki nupit ylitehoille, ja sattui ja tapahtui paljon. Taistelukohtaukset menivät minulta jotenkin sellaisessa rutiinisumussa, etenkin kun niissä oli paljon jo ennestään tuttua (vankilaosastoja oli auottu jo ennenkin, ja samoin oli soluttauduttu maanalaisia reittejä toisten jedien seurassa). En tarkoita, että ne nyt helppoja olivat, mutta lähinnä ne menivät siinä turhautumisessa, jota noppien laskemisesta seuraa, kun en osaa sääntöjä mielestäni riittävän tarkasti, että tuntisin oloni selkeäksi. Hahmoni ehti haavoittua melko vakavasti, mutta onneksi jedille vakavakin vamma on vain hidaste ja tuo sopivaa dramatiikkaa.

Ylivoimaisesti suurin dramatiikka oli kuitenkin tällä kerralla aivan toisaalla - pienen teknikkonäpertäjä-cum-jedipadawan-hahmon yksinäisissä kohtaamisissa ylivoimaisten vastustajien ja Voiman pimeän puolen kanssa. Seurasimme niitä sydän kurkussa, ja periaatteessa onnellinen loppu jätti vielä paljon jännitystä ja epävarmuutta tulevaisuuteen. Hupia taas oli myöskin täysille tehoille käännetty saippua... mutta siitä ehkä parempi olla sanomatta sen enempää. Hahmojen ihmissuhdesotkut eivät liene kiinnostavia kuin niiden pelaajille. (Vähän harmitti, että kun minä olin miettinyt hyvin perusteellisesti sitä, miten hahmoni saattaisi tehdä tietyn asian omasta mielestään täysin järkevästi ja loogisesti, olikin syy olla tekemättä sitä ennen kuin pelinjohtaja sitten oli ehtinyt heittää sitä saippuaa kaikkien niskaan täyslaidallisen. Mutta tulipahan silti tehtyä, kun kerran mietitty oli.)

Pelikerta oli hauska ja vaiheikas, ja nälkä jatkaa vain kasvaa.