(Kyllä, sekin on Manneria.)

Kaipaan ihmisiä, ja sitten kuitenkaan en saa tehtyä sen hyväksi mitään.

Kuvittelen kirjoittavani, ja sitten kuitenkin vain menen nukkumaan ja uneksin. Nukun aivan liikaa, koska annan itseni tehdä niin. Koska on helpompaa vain nähdä tarinankohtauksia päässään - niiden muuttaminen sujuviksi sanoiksi on niin paljon työläämpää.

Olen sentään edistänyt opiskelupuolta - vähän. Olin kiltisti melkein viimeisessä ryhmätapaamisessakin. Ei se ollut yhtään helpompaa kuin koskaan, ja sitä paitsi olin jo valmiiksi ärtynyt viimeksimainitusta tarinakriisistä.

Olen väsynyt ja kiukkuinen enkä elä.