Niin, se anatomian oppitunti, jota minä nyt puolestani kaipaan. Eturauhanen eli "miehen g-piste".

Todellista tietoa? Pliis?

Kiinnostukseni on nyt ihan puhtaasti teoreettinen, mutta palava. Syynä on - kuten voisi olettaakin - tuo mediafanituksen hämmentävä ilmiö, slash-fanifiktio. Ja nyt taas kerran sanon heti: pois se minusta, että kieltäisin ketään ilmaisemasta luovuuttaan ja inspiroitumistaan toisten luovuudesta miten haluavat. Valtaosa siitä inspiraatiosta, joka saa meidät luomaan fanitaidetta, on romanttis- tai eroottissävytteistä, joten mikäs ihme siinä on, että kirjoitetaan tarinoita romansseista, joiden olisi tahtonut nähdä toteutuvan! Minä en vain itse satu kokemaan paljoakaan viehätystä siinä, että yhdistetään kaksi tarinanhenkilöä vain siksi, että sattuvat olemaan puoleensavetäviä miehiä. Jos fic on kirjoitettu hyvin ja osoittaa selvästi lukijalle näiden kahden välisen kemian, voin nähdä sen taiteena ja (jos olen alkuperäisen fani) lukea sitä jopa mielihyvin, mutta itseisarvoisesti se ei kiehdo minua. En myöskään nähtävästi juuri kiinnostu tarinoista, joiden romanssissa ei ole tilaa naiselle (tiedän, että monelle lukijalle se ei ole rajoite - minulle on). Niinpä slashficin ylivaltaisuus käy joskus ihan vain itsekkäästi pikkusieluisesti hermoille (on selvää, että se on osin muotivirtaus). Olen silti kyllä myös yhä sitä mieltä mitä aiemminkin: että tuossa muotivirtauksessa piilee enemmän kuin vähän oman seksuaalisuuden häpeää (koska slashia kirjoittavat ja lukevat nimenomaan naiset), ja siten se ei todellakaan ole mielestäni ongelmatonta. Etenkään se malli, minkä se antaa oman seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden marginalisoimisesta nuorille teinitytöille. Mutta ei siitä sen enempää.

Ja yhä siis kukin lukekoon mitä tahtoo! Sitä paitsi ei minulla ole paljon sanomista, kun salainen fanfic-paheeni liippaa läheltä: sellaiset menage a troisit, joissa on kaksi miestä ja yksi nainen, kaikki kolme tasa-arvoisia rakastavaisia keskenään. En pidä sitä minään itseisarvona enkä etsisi sellaista tosielämässä (ha - tarpeeksi vaikeaa löytää yksikin hyvä mies!), mutta olenpa vain päätynyt pitämään kovin monista sellaisia maalanneista ficeistä monissa fanittamissani jutuissa (Buffy, Potter, LOTR, PoTC...). Ei siis mitään miesten välistä erotiikkaa vastaan, kunhan siinä on tilaa myös naiselle. Monelle vannoutuneelle slash-fanille taas moinen olisi kauhistus, koska se rikkoo slash-romanssin päälleliimattua puhtaasti heteronormatiivista kaavaa... tai sitten ylipäänsä tuo liikaa tyttöbasilleja tarinaan. Olen siis vähemmistölukija, kovastikin!

Pitipä taas pohjustaa. No joka tapauksessa. Vaikka väitetään, että naiset voivat slashia kirjoittaessaan luoda uudenlaista erotiikkaa, niin slash on silti äärimmäisen penetraatiokeskeistä. En ole taaskaan oikein varma löytämistäni matskuista, mutta ainakin yksi tutkimus sanfransiskolaisen aidsintorjuntaprojektin yhteydessä 90-luvulla sai anaaliseksiä harrastavien homo- ja bi-miesten prosentiksi noin 60. Siis merkittävä osa, mutta eivät suinkaan kaikki. Muutama vuosi sitten luin paljon slashia, jossa tuntui olevan itsestäänselvyytenä, että penetroiduksi tuleminen itsessään nyt vain oli onnen ja autuuden lähde - käytetty täyttymiskeskeinen kuvakieli oli kauttaaltaan sellaista, että kokijaksi olisi voinut suoraan vaihtaa naisen. Sittemmin olen törmännyt "tiedostavampaan" versioon, jossa onnen ja autuuden lähde on - ta-daa - tuo taikapiste, eturauhanen. Ja sen vastaavuuteen klitoriksen kanssa tuntuu slash nyt uskovan opinkappaleen lailla.

Mutta onko se sitä? Ilmeisesti se ainakin on todella olemassa, toisin kuin naisen g-piste (joo, puhutaan siitä sitten erikseen sen edellisen merkinnän yhteydessä, jos on pakko). Mutta onko sen stimulointi kaikille miellyttävää? Kuinka suurelle osalle? Mitä jos se ei ole? Jos sattuu olemaan, onko se tosiaan niin fantastista, että muuta seksiä ei sen jälkeen haluakaan, kuten jossain referoitiin klassisen arabialaisen runouden väittäneen? Jos se kerran ei kaikista tunnu hyvältä, voiko se tuntua samallekin miehelle toisinaan hyvältä ja toisinaan ei? Jos ei muuten erityisemmin välittäisi olla vastaanottajana, onko se kuitenkin niin hyvää, että se kannattaa silti? Miltä se tuntuu?

Olen siis aivan itseisarvoisen utelias - jotta tietäisin, kun kysymys nyt on herännyt ja jäänyt pohdituttamaan, enkä saa siitä kuin toivetietoa väärältä sukupuolelta. Haluan olla tiedostavampi lukija! Mutta on minulla omakin lehmä ojassa: haluan itse kirjoittaa oikean tiedon perusteella. Jos siis kirjoitan - ja onhan se nyt todistettu, että kaikkea kummaa saattaa eksyä kirjoittamaan. Mitään en tunnusta. En edes halstarilla.