Um... taisi tulla räpiköityä eilen vähän turhan paniikinomaisesti. No, minkäs teet, kun kaikki on muunnettava sanoiksi, jolloin hetki nyt vain saattaa jäädä kiveen kaikessa silmänräpäyksellisessä kauhussaan. Ja oli siellä takana asiaakin, joskaan ei ehkä sitä asiaa, miltä eilen näytti.

Tämän päivän saldolistat taasen näyttävät tältä:

* Feeniks 5 - Harmaa kirjanpitäjä 0 *

Paula <3
Hilkka <3
Lissu <3
Suomen amanuenssi <3
Graduohjaaja! <3
Mary Hatakka!(*) <3
Robert Downey Jr.<3
Uudet mukavat ihmiset <3

Olen hyvällä omallatunnolla liian väsynyt pitempiin lörpöttelyihin. Nyt menen sänkyyn ja jatkan Olemisen sietämättömän keveyden lukemista. Ai niin, myös Kundera <3. Koska on ihanaa ja helpottavaa, että olen kasvanut niin isoksi, että pidän modernista klassikosta - enkä vain pidä, vaan joudun sivu sivulta hihkumaan ihmetellen, että joku on jo neljäkymmentä vuotta sitten tiennyt täsmälleen samat asiat siitä, miten ihmisten päänsisäiset prosessit toimivat (ei niinkään, että asiat toteuttaisi samoin, mutta se, miten tunteet syntyvät ja kiinnittyvät ja miten näemme toisemme ja miten haluamme ja miten uneksimme ja miten vaikeaa on valita oikein ja miten jatkuvissa paradokseissa taiteilemme...). Ääh. Ei ole riittävän hehkuvia sanoja, ei ainakaan näin lyhyesti. On tietysti masentavaa, että ei suinkaan ole keksinyt mitenkään oivaltavia asioita modernista ihmisyydestä, mutta toisaalta on vain niin viihdyttävää ja vapauttavaa nauttia neroudesta.

Kyllä vähän nolottaa eilinen valitus. Mutta sepä oli eilen, eikä siitä nyt ole varaa Harmaalla kitistä, kun ei sitä kukaan kuuntele.

((*) Englanninopiskeluni tärkein opettaja, nyt jo pitkään eläkkeellä. Legendaarinen Shakespeare-luennoitsija, värikäs, älykäs ja rakastettava skotti, jolta riitti loputtomasti kärsivällisyyttä ja lempeän humoristista myötätuntoa angstin ja hurmion välillä tempoilevalle oppilaalleen. Häneen törmääminen yliopistolta lähtiessä oli päivän pakollisten selvitysten suunnattoman helpotuksen päälle aivan ansaitsematon ja siksi niin ihastuttava ilo.)