Väsyttää. Flunssa väijyi kuitenkin kiireen ja puuhan takana ja nappasi itselleen ponnahduslaudan lauantaina yllättäneistä kylmistä ja vetoisista hetkistä sekä uuvuttavan myöhään venyneestä jälkilogistiikasta. Äitienpäivän vierailu meni horteessa, jota pidin toivorikkaasti univelkana, mutta tänään kurkku ja korvakäytävät tykyttävät lähes umpeen turvonneina, ja olo on muutenkin juuri sitä, mitä se ei missään nimessä olisi saanut olla näinä päivinä ennen sitä kypsyyskoetta. Ei toivoakaan liikkua mihinkään tänään.

(Ei niin, että kypsyyskoe yleensä on mitään muuta kuin muodollisuus, mutta kun tässä minun tapauksessani tosiaan on kerrattava yli kymmenen vuotta vanha essee ja sen lähdeartikkelit.)

Tuijotan vielä hetki sitten niin epätoivoisen, itkettävän rakkaita fanirävellyksiäni, näen niiden surkean tavanomaisuuden ja kompastelevan yliromanttisuuden, enkä saa niistä mitään otetta. Tahdon ne takaisin. Tahdon ihastuksen tunteeni takaisin! Tahdon sen hurmion, jossa uskon, että voin ehkä joskus osata jotain! Se kuuluu minulle; en luovuta siitä enää. En!

Minä osaan. Tiedän, että osaan - tai ainakin voin osata. Takaisin vain rytmiin, ja kyllä se sitten sieltä. Joudun ehkä haromaan tätä muiden asioiden tulvavettä vähän ja pyyhkimään sitten tähdestäni hiukan tahmaa ja likaa, mutta löydän sen kyllä. Ilmankaan en voi olla, joten löydän sen. Saan sen taas kimaltelemaan kämmenieni kupissa, heijastamaan silmiini valoa, lämmittämään niin että sydämeni väsynyt jähmetyskin sulaa.

Olen vain väsynyt ja kipeä ja yllättynyt siitä, miten täydellisesti vain kaksi muuta asiaa riitti vyörymään tämän yhden yli. Ja kun keijuvaltakunta ei tunne inhimillistä myötätuntoa, se ei tule luokseni lohduttamaan minua tarvittaessa. Kun rakkaus on yksipuolista, on vain odotettava, kunnes itse jaksaa jälleen sitä osoittaa.

(Tai no: oikeastaan voinhan sen kuitenkin kutsua. Poimin äidiltä lopultakin ison pinon kirjoja, joista olen mielessäni rakentanut houkuttelevaa listaa jo kuukausien ajan, ja niistä pitäisi riittää lukuisia ovia unikansojen astua taas sisään. Ja kolme helppoa, lohduttavaa hömppäelokuvaakin on odottamassa: eivätköhän ne toimi ensihätään.)